77
« : 27.11.15 - klo: 10.52 »
Moi,
Melkein samaa mieltä Hoken kanssa, mutta.
Renkaiden merkitystä lattiaradoilla on turha kiistää. Sitä on myöskään turha kiistää mattoradoilla. Tai edes savella. Väärällä renkaalla nyt vaan on radasta riippumatta ihan turha ajaa. Savella ja matolla homma on siinä mielessä helppoa, että uusi rengas on lähtökohtaisesti nopea. Renkaiden keskinäiset erot on myös pienemmät. Lattiapinnoilla rengaspelin hankaluus tulee kulutuksesta, insertistä ym ym. Kombinaatioita on paljon enemmän. Matolla ja savella renkaan kulutusta ei tarvitse arpoa, riittää kun arpoo inserttiä. Lattialla pitää lisäksi arpoa se renkaan kulutusaste. Siltikin voi olla niin, että jos ostan renkaat vahingossa väärästä piikistä, ei mun renkailla koskaan pääse riittävän lujaa. Mitä tulee kauen ekan WJ-kisan renkaaseen, näyttäkää mulle ne viestit, kertomukset ja toiveet ENNEN kisaa, että tulisi ajaa muulla renkaalla kuin minipin? Jälkiviisas on helppo olla ja siinä kisassa rengas oli väärä.
Esimerkkinä rengassettien isoista eroista lattialla viime vuodelta kun oltiin Hoke Nokialla reenaamassa. Samaan aikaan duunattiin renkaat, mulla oli ensin eri insertti. Sama auto, sama rata, sama päivä jne jne. Aloitettiin samaa kyytiä, kunnes yhtäkkiä en vaan päässyt mihinkään. Sun rengas "heräsi", mun ei. Puukotin renkaat auki ja vaihdoin insertin. Sain puolitettua eron. Ajoin lopuksi sun renkailla ja pääsin jo hyvin lähelle. 13 sekunnin radalla eroa pelkästään insertillä oli 0,3s ja kumilla toinen mokoma (yksityyppi rengas). 0,3 averagella on jo sellanen ero, että saa olla aika keppimies, että ajamalla ottaa kiinni. Jos oltais oltu kisassa, mun kisa olis menny pilalle ensimmäisessä katsastuksessa, kun leimasin renkaat. Äärimmäinen esimerkki, mutta silti melkolailla kiistaton.
Toinen juttu, mikä on kokonaan unohtunut tästä(kin) keskustelusta on radan ylläpidon työmäärä. Lattiaradat nyt vaan vaatii huomattavasti enemmän huoltoa. Myös satunnaista sellaista, kun iskareita yms. radalle leviää. Pienellä kerholla homma vielä voi onnistua, kun kierrosmäärät on pieniä, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudun harrastajamäärillä työmäärä on ihan posketon - jos joku haluaa tarkempia tunteja, niin voin yv:nä kertoa.
Mikään pinta ikinä ei ole hyvä kaikille. Aina niissä on joku vika. Matto ei ole täydellinen, mutta ei ole myöskään lattia. Mun vaakakupissa isoin paino on tasaisella ja tasapuolisella kilvanajolla. Lattiaradoilla on kiva treenata ja ajella, mutta kilpailuissa lattialla on aina ollut vääntöä siitä, kenellä on rengas etu ja kenellä ei. Käyttääkö joku pitoaineita vai ei. Vaikkei mitään rikettä olisi edes tapahtunut, myrkyttää noi spekulaatiot aika tehokkaasti koko kekkerit. Mä olen vähän sitä mieltä, että oli pinta mikä hyvänsä, se tulee KILPAILLESSA olla sellainen, että sama rengas (vaikka minipin yellow) toimii siinä kerta toisensa jälkeen samalla tavalla. Oli se pinta sitten savea tai mattoa tai muovia tai mitä vaan - kunhan yksittäisten rengassettien väliset erot eivät ole niin isot, että kilpailuita pahimmassa tapauksessa ratkotaan ekassa katsastuksessa. Harjoitellessa radan tulee olla sellainen, että sen ylläpito ei vie keneltäkään yksittäiseltä kerhon jäseneltä kohtuutonta aikaa ylläpitää.
Ja jep, mä puppelihyppelen ja tykkään siitä! Tykkään myös ajella krossia kesäisin.
Samppa