Ei näissä lopuissa 5:ssäkään kyl jännitteet purkaessa tasasesti laske, jos koko akun jännite on purettaessa tuossa 6 voltin kieppeillä, niin 3-4 kennoo saattaa olla 1,2 voltissa ja loput alkaakin mennä jo alle voltin..

Uusien ("uusien" käytettyjen) akkujen hankkiminenki on mielessä käyny. Mutta tuo LRP Jet Charger (mikä muuten ei oo digital = ei NiMh laturi) ei oo mitään huippukalustoa ja purkulaitteena toimii 1-3 auton polttimoa, eli meneekö samalla myös lataus ja purkukalusto uusiks jotta akut saisivat vaatimaansa käsittelyä? Truckini varsinkin tarvis isompaa mottia, tämänhetkisillä akuilla ajoajat vois laskee aika reilusti..

Harvoin akun kennot ovat niin tasalaatuisia, että niissä purkamisen loppuvaiheessa jännite alkaisi laskea ihan yhtä aikaa. Isojen poikien kisa-akuissa näin toki on. Itse olen huomannut, että akussa on yleensä yksi kenno, jolla jännite alkaa laskea ensin, ja muut seuraavat enemmän tai vähemmän välittömästi perässä. Tämän huonoimman kennon olen merkinnyt, ja seurailen juuri sen jännitettä "pika-tyhjennyspurussa".
Akkujen kennot pitäisi muuten tasauspurkaa silloin tällöin, mieluiten joka käytön jälkeen, muuten tuo kennojen eriarvoisuus lisääntyy kaiken aikaa.

Jos uusit akkuja, ei lataus- ja purkukalustoa tarvitse vaihtaa. NiMH:n osalta juttua onkin toisessa topicissa. Ainoa lisähankinta, jonka tarvitset joka tapauksessa, ellei sitä vielä ole, on juuri tuo tasauspurkuvärkki. Niistä löytyy juttua vanhan rc-keskustelun puolelta. Kaupasta ostettuna hinta pyörinee 25€ hujakoilla ja siitä ylöspäin.

Jep, taitaa kenno olla entinen kenno, sisäisen oikosulun johdosta.
Aika tavallinen ilmiö. Puolentoistavuoden puuhastelun aikana meidän kohdallemme on sattunut 5-6 kertaa. Johtuen ehkä siitä, että kaikki akkumme ovat second hand -kalustoa, ja niillä on takanaan elämä ennen meikäpoikiakin.
Vihjeeksi muuten, että lajin huippukuskeilta saa kerrassaan erinomaisia, yleensä vähänkäytettyjä akkuja sopuhintaan.

Viallisen kennon voi toki vaihtaa, mutta vaihtokennolla on ehdottomasti oltava sama nimellinen mAh-määrä, siis 1700, 2000, 2400. Sen lisäksi, mikäli kennot on valikoituja/testattuja, asiaa parantaa, jos vaihtokennolla on mahdollisimman samat testausarvot (sama tai lähes samat sekunnit, kun testaus on suoritettu samalla virta-arvolla).
Jos vaihtokennon testausarvot poikkeavat akun muista kennoista, tai niitä ei ole tiedossa, akku pötkii hyvin treeni- ja hupiakkuna, mutta sen elinikä tuskin on kovin pitkä. Tämä johtuu kennojen eriaikaisesta täyttymisestä ladattaessa (seurauksena ylilataus joillekin kennoille) tai eriaikaisesta tyhjenemisestä (seurauksena kapasiteetin heikkeneminen napojen vaihtumisen seurauksena).

VesaK : Ehkäpä se lukittiinkiin juuri siksi

BUUU!!

Manin käytöstä: Paljonko kukin kisaaja/tallipäällikkö käyttää mania, on tietenkin jokaisen oma asia. Mutta sen voi todeta, että vasta A-finaalin yläpäässä satsaaminen harjoitteluun ja kisoihin alkaa olla sen näköistä, että se on kalliinpuoleista. Tarkoittaa siis rengas- moottori ja akkukulunkeja. Sen sijaan muu porukka näyttää pärjäävän aivan maltisilla kalustokuluilla, ja mukana on paljon sellaisia, joiden budjetti on niin pieni, että kärkipään pojat eivät sitä edes uskoisi.

Juuri näin on hyvä! On nimittäin muodostunut kuva, että tämä on lottovoittajien harrastus. Ja sitähän se ei ole, vaan mukana on ja voi olla aivan tavallisia harrastajia aivan inhimillisillä sijoituksilla. Kuten on tullut todettua, itse ajamisen taidolla tulokset paranevat moninkertaisesti enemmän kuin kalustosatsauksilla.

Omasta harrastamisestammesen verran, että mania on kulunut paljon, liikaakin. Mutta se on käytetty enemmänkin peruskalustoon ja "tutkimuslaitteisiin" kuin välittömästi yrityksiin rakentaa huippumenestystä (akut, moottorit). Tästä nimittäin löytyy juuri se harrastuksen ulottuvuus, mikä kiehtoo isäpappoja: tekniikka.
Juniorin autoa, radiota ja renkaita lukuunottamatta suurin piirtein kaikki hankintamme on käytettynä ostettua. Suosittelen, sillä säästöt ovat melkoisia.

Niin kauan kuin olemassa olevia sääntöjä noudatetaan, ei kenelläkään pitäisi olla mitään sanomista kenenkään voittamisesta tai häviämisestä.

Voin kertoa , että ei meidän koneet / autot rahan avulla kulje vaan tietotaidolla ja opettelulla.

Aivan samaa mieltä Mr Ollinmäen ja CAin kanssa.

CAi:n ja Christerin tuntevana voin vakuuttaa, että heidän menestymisensä perustuu täysin harjoitteluun, asioiden tutkimiseen, kokeilemiseen ja opetteluun. Siihen he satsaavat paljon aikaa ja vaivaa, mutta se on eri juttu kuin rahan käyttö.
Jos Christerille annetaan laatikosta koottu Asso alle ja siihen kenen tahansa kilpaveikkonsa TJ-moottori ja akku, hän pärjää yhtä hyvin kuin on pärjännyt koko kesäkauden. Henkalla todennäköisesti sama juttu omalla automerkillään.

Jos vastaavasti vaikkapa meikäläiselle, armoitetulle TJ-kuskille, jolla ei ollut osallistumisoikeutta Laukaan kisaan [murinaa & mökötystä], annetaan paras kalusto alle, mitä rahalla saa, luulenpa silti jääväni taistelemaan viimeisistä sijoista.

Kylläpäs oli mehukas debatti NM-aiheesta, joka harmi kyllä lukittiin, ennen kuin meikäläinenkin ehti mukaan. Ehkä lukitsemiseen oli perusteita, ehkä ei, mutta toivottavasti oppi meni perille, ja keskustelua voidaan jatkossa käydä kuumemmistakin aiheista ”silmästä silmään”.  Voittaminen ei tunnetusti ole helppoa, mutta häviäminen taitaa olla vielä vaikeampaa. Kuten PJEP muisteli, on huvittavaa, että aivan vastaava keskustelu käytiin viime vuonna NM-kisan jälkeen.

Koska hyviä pointseja vilahteli monissa kommenteissa, jotka pyörivät kuin kissa kuuman puuron ympärillä, aihetta on pakko vielä jatkaa, mikäli moderaattorit suovat... puuronahan on TJ-luokan kalusto ja varsinkin moottorit.

”Mitä koneisiin tulee saa katsoa peiliin ja opetella laittamaan ne sääntöjen mukaisesti toimimaan optimaalisesti eli kuten Henkalla ja Christerillä.” Tuo oli pikkuisen ylimielinen kommentti CAi:lta, sillä tosiasiahan on, että kaikilla ei ole mahdollisuutta dynota koneita, zäpätä magneetteja, eikä osaamista ”laittaa niitä sääntökirjan mukaisesti toimimaan”. Peiliin katsominen ei siis ihan riitä. Seurojen sen sijaan pitäisi peiliensä edessä käydä, jos eivät ole hommanneet harrastajille em. vempeleitä ja osaamista.

On kysymys vakioluokasta, jossa uskoakseni useimmat ajavat moottorilla, joka on suoraan paketista. Näin ainakin meillä, kunhan sentään hiilet kokeeksi vaihdettiin. Puuttunut sekunti A-finaalipaikasta olisi varmasti löytynyt ”laitetulla” koneella, mutta se olisi tullut moninkertaisesti myös ajolinjoista, radan tuntemisesta ja ajovarmuudesta.
Tämä siis lohdutukseksi kaikille, joilla ei ole mahdollisuuksia dynoiluun, zäppäilyyn ja ”laittamiseen”. Ajotaito on se, joka vie perille. Laukaalaisten, jyväskyläläiten ja pieksämäkeläisten hieno menestys kertoo myös siitä, että radan osaaminen on poikaa. Turolta muuten hieno suoritus tulla lähes kylmiltään radalle ja saada 3. sija!

On päivänselvää, että Henkka ja Christer olivat ylivoimaisia useimpiin nähden jo pelkästään ajotaidoillaan! Todella hienot, tasokkaat ajosuoritukset kummallakin. Mutta, yhtä selvää on, että heidän tasollaan kalustoakaan ei jätetä sattuman varaan. Akuista ja moottoreista voi toki kertoa näillä palstoilla vähättelevästi, mutta ei tarvitse kenenkään epäillä, etteivätkö ne olisi olleet kunnon kamaa. Halpoja tai vanhoja tai miten vain, testattua kunnon kamaa joka tapauksessa. Eikä siinä mitään pahaa ole. Kun pelissä on vuoden NM, johon on tähdätty kauan, totta kai ne satsaavat, joilla voiton mahdollisuus on!
Oleellista on se, että kalustoon panostaminen voi tuoda etua vasta, kun ajamisen taito on hanskattu.

Ja vielä yksi pointsi: vaikka voittaminen on juhlaa ja jokainen sitä haluaa, osallistuminen ja kisaaminen itsessään on aivan yhtä arvokasta ja hauskaa. Onko joku eri mieltä?

Kuvapuolikin alkoi pelittää, ja otokset ovat lähteneet Rc-netin Makelle. Toivottavasti Make ehtii laittamaan niitä näytteille. Varokaa pärskeitä!

... ja kiinnittäkää huomiota VesaY:n täydelliseen suojaus- ja suojautumistekniikkaan, kuvat "VesaY paketti 1 ja 2".

Hyvä suoritus, Make. Kiitos!

Jep. Kaikki järjestäjät ansaitsevat kunnioittavan hatunnoston. Kisojahan ei nimittäin ole, ellei löydy niitä, jotka ovat valmiita uhraamaan omaa vapaa-aikaansa lajin hyväksi. Ja kuten jokainen tietää, ajankäytölle kyllä on kohteita tarjolla, etenkin kesällä.

Ja onnittelut kisasarjan voittajille, Juholle ja Christerille! (TP:n ja Syndicaten tuloksia ei ole vielä nähtävissä)

Juho näytti, että talvikauden menestys ei ollut satunnainen ilmiö.
Ja Christerin ylivoimaisuus, vaikka olikin kilpakumppaneille turhauttavaa, oli todella vakuuttavan ja varman suorituksen tulos. Kaikki TJ-heput, joilla on tilaisuus katsoa A-finaalia radan varrelta, seuratkaa Christerin ajoa, siitä löytyy paljon opittavaa.

Olen samaa mieltä CAi:n kanssa, kaikkien kolmen finaalierän huomioiminen on liian ankaraa. Uskoisin useimpien ajattelevan samoin - pitäisiköhän harkita paluuta entisen?

Toivomus varikolta: järkevää harkintaa finaalierien kokojen suunnitteluun!

Aikanaan rc-maailman keskustelussa oli aiheena, mikä on passeli jako finaalieriin. Suurin piirtein kaikki olivat sitä mieltä, että A-finaali on aina 10 autoa, ja seuraavat jaetaan siten tasan, että kenenkään ei tarvitse körötellä yksistään tai kaksistaan.

Nyt näkyy TJ:ssä olevan 15 ilmoittautunutta, ja järjestäjille saattaa tulla kiusaus tehdä jako esim. 8+7. Vierestä katselleena voin vakuuttaa, että alkuerien 9. ja 10. sijoittuneen junnun harmi A:sta putoamisen vuoksi on paljon suurempi, kuin on 11.-15. sijoittuneen ilo saadessaan kaksi autoa lisää B-finaaliin.

A-finaalia ja A-finaaliin pääsemistä pitää ehdottomasti kunnioittaa. Heille, jotka juuri sen viimeisistä paikoista taistelevat, se on iso juttu.

Tuskin on. Optimi osunee tonne 5-10 asteen tienoille.

Mr Cale, yrität vain selitellä Kuusankosken arktisia olosuhteita.