Nyt kun kisaväsymyksestä on toivutu niin pieni raportti.
Keskiviikoiltana radalle päästyämme näky oli karmaiseva... Rata täysin vaiheessa ja seuraavana aamuna pitäis jo ajaa... NÖYWEI...
No torstai aamuna paikalle ja rata edelleen toivottomassa kunnossa... Suomalaiset hyökkäs täryjen ja lapioiden kimpuun (itse en ollut mukana koska valmistelut kisoihin oli jääny puolitiehen).
Rata saatiin kuin satiinkin kisa kuntoon, siitä kiitos täysin Suomalais panokselle (Juska, Jose ynnä muut rakentelijat).
Ekana päivänä en ajanut metriäkään koska rakentelin autoa ja ajelin konetta sisään.
Seuraavana päivänä treenailemaan... Savu oli aivan tajuton... Pääsuoran jälkeistä triplahyndää ei pystynyt oikeesti näkemään...
Kummallinen fiilis kun näki vaan valkosen siiven yhtäkkiä nousevän ilmaan ja seuraavat kaks mutkaa ajettiin ihan fiilispohjalta... "kai se jossain tuolla menee".
Käytännössä ajo meni ihan vaan konetta sisään ajellessa.
Samaisena iltana Suomen poppoo sitten päätti että nää takahyndät on ihan hanurista... No ei muutakun lapiot käteen ja tärykone laulamaan... Lisää mattoa jne.
Hyndistä saatiin tehtyä jo ihan kelvolliset...
Lauantaina sitten alkueriin pärräilemään.
Eka alkuerä körötellen ja rataa opetellen... Ihan ok suoritus 45.
Seuraava erä edelleen ihan vaan rennosti jonkinsortin aika... 33. :shock:
Aika epäluonnollinen fiilis... En olis ikinä uskonut että ei se kärki nyt niin tajutonta vauhtia meekkään...
Seuraava erä ihan penkin alle... Tankki päätti alkaa vuotamaan ja koneen säädöt meni ihan vituralleen.
Neljäs erä myös peräsimelle koska tankki vaihdettiin ja kone meni niin rikkaalle ettei sillä käytännössä voinut ajaa... Kävin parikertaa varikolla keskenkaiken säädättämässä ruuveja että saa edes jotenkuten ajeltua ja treenattua rataa.
Pudotus oli aikamoinen... loppusijoitus alkuerien jälkeen 52.
Ihan kelvollinen tulos kun en osannut odottaakkan olevani 70 seassa.
Sunnuntaina sitten finaalit...
Aamu meni muita mekkaillessa.
Mekkasin jokaisen erän missä vaan suomalainen ajoi... Kunnes kello näytti niin paljon että oli PAKKO mennä omaakin autoa hieman räpeltämään että on varmasti kaikki kunnossa ennen omaa ajoa.
Mekkaminenkin voi olla todella hauskaa... Jännittää piti kokoajan niin maan perusteellisesti kuinka kavereilla menee...
Tässä onkin pakko mainita eräs todellinen nousu...
Juska ajoi ensinmäisen nousunsa alusta loppuun ykkösenä... Perus huttua...
Mutta se itse nousu...
Juska oli maininnut aikasemmin että hän on täysin tyytyväinen mikäli pääsee ajamaan 3 nousua...
Tokaan nousuun siis lähdettiin hyvällä fiiliksellä edellisen nousun jälkeen...
Juska starttas paikalta 9 ja ajeli miten ajeli...
Alku näytti ensin ihan hyvältä mutta ei sittenkään... sekä muiden että itse kuskin toilailut tiputti sijoitusta rajulla kädellä. Pitkälle ei päästy kun piti katsella monitorilta sijoitusta 12.
Nooh... mitään ei ole vielä menetetty... Erää on vielä jäljellä 10 minuuttia...
Välissä piti käydä huutelemassa että ota ihan rennosti vaan... nopeus kyllä riittä kun vaan renkailla pysyy.
10 minuutin kohdalla tokalle tankille tullessa sijoitus näytti edelleen lannistavalta... 12.
No makkarin hommat oli ohi ja ei muuta kuin katselemaan miten siellä nyt sitten ajellaan... Tässä vaiheessa fiilikset oli tasolla että kunhan se nyt sieltä maaliin köröttelee niin homma on ohi...
MITÄ VIELÄ...
Toinen mekkareista (Tommi Saari) sanoi että nyt on vauhti aikalailla hiipunut... KAtselin vaan että tjaa'a... näyttää siltä että nyt itseasiassa rytmi on löytynyt...
Vilkasu tulosmonitoriin ja niinhän se kertoi että kierrosaja olivat parantuneet.
Auto eteni rankaat maassa ja kiitettävää vauhtia.
ramppasin monitorilla ja totesin vaan että edelleen 12. ei mitään saumoja enää...
Seuraava vilkaisu monitoriin kun aika oli täysi... :shock: :shock: MIIITÄ VIT....
NELJÄS.... SIIS JUMANKEKKA NELJÄS!!!!
Jätkä paino lopussa niin hurmiossa että otti jengin kiinni ja painoi isosta rypäästä ohi sekä sivusta, alta että päältä.
Viimeisellä kierroksella saavutti naljäntenä menneen jampan (eli viimeinen jatkopaikka) ja ohitti aivan viimeisissä kaarteissa... Maalissa ero 3 sekuntia...
Ei voinu uskoa silmiään...
Kyllä, neljäs se oli.
Juska tuli korokkeelta täysin tietämättään mikä oli tilanne... Yritin että olis mahollisimman maansamyynyt ilme kasvoilla että jännitys säilyisi loppuun asti... No Juska tuli alas ja paineli lähes ilmeettömänä monitorille toteamaan tilanteen... Taisi olla hänellä vähintään yhtä yllättynyt ilme kuin mekkareilla... "Neljäs...? Mit... OHO"
Eli kirjaimellisesti tämä oli NOUSUfinaali.
Seuraavassa nousussa meno sitten katkesikin... No mutta kuljettaja oli ihan tyytyväinen koska pääsi tavoitteeseensa...
Tässä vaiheessa piti lähteä mekkaamaan omaa autoa ja valmistautumaan omaan ajorupeamaan...
Omaan erään...
Fiilikset oli ihan jees ja luottavaiset koska edellisen päivän ongelmat olivat suurimmalta osalta saatu poistettua, eli koneen säädöt olivat edes siellä päin ja sillä pystyi ajamaan...
Ajoimme Arin kanssa samass hiitissä ja lähtöruudut olivat Ari 1 minä 2...
Tämä lisäsikin hieman jännitysmomenttia koska tiesin etten voi vetää riskillä ensinmäisiin mutkiin ettei vaankaan kolaroida keskenämme.
No startti tapahtui ja molemmat ampaisivat nätisti matkaan... Ekaan hyndään tultuamme otin sitten tietysti hieman liian varovasti etten vaankaan aja konttii.
Toiset tulivat lähes jonossa niskaan ja siellä oltiin, keskellä ruuhkaa ja Ari veti tatti ojossa puhdasta rataa karkuun niin että ero kasvoi metrin sekunnissa.
Hirveä taistelu ja vääntö päällä kävin välillä sijalla 2 ja taas tuli kolinaa seuraavassa mutkassa kun joku veti hanuriin niin että tuntuu...
No muutaman kierroksen päästä rupes pakka vähän erottumaan ja kuulin että olen vihdoin toisena...
Tankille komennus tulikin siinä samalla.
Molemmat sekä minä että Ari ajettiin samoihin aikoihin varikolle, joka aiheuttikin pientä ongelmaa koska mekkareita ei ollut kuin yksi per kuski... No siitä selvittiin ihan jees ja matka jatkui...
Arilla tuli ongelmia servosaverin kanssa joka pyörähti ympäri yhdessä kaadossa. Ongelma korjautui itsestään ja matka jatkui...
Tämä tietysti hieman hidasti Arin menoa koska ei voinut tietää mikä oli hätänä, joten piti ajaa aivan varmanpäälle.
No vauhtia se ei loppujenlopuksi niin hirveästi hidastanut, koska vauhti oli jo muutenkin sitä tasoa että himmailuun oli varaa reilusti.
Maaliin tulimme järjestyksessä Ari2. ja minä 3.
Joku pääs luikahtamaan ohi koska hänellä kesti tankki näköjään sen mitä se pitäisikin, eli pääsi yhdellä tankilla maaliin kun me kävimme 2 kertaa tankilla.
No seuraavaan erään...
Erä käynnistyi ihan mallikkaasti ja pääsimme Arin kanssa ihan kelvollisesti hyville sijoille.
Omalta kohdalta homma alkoikin sitten kusasemaan koska pää ei vaan kestänyt aloittelijalla.
Ajo oli aivan järkyttävää katseltavaa jo omista silmistäkin...
Ruuhkaa oli joo joka tietysti vaikutti, mutta ei se vaan saa vaikuttaa noin paljoa. Eli ihan omaan ajoon homma meni.
Ari jatkoi nousuaan hienosti ja itse jäin kannustusjoukkoihin.
Pieni maininta pitää kyllä antaa erään keltaisen auton kuljettajalle... (tämä ei kylläkään enää vaikuttanut minun jatkomahdollisuuksiin, mutta tatti kasvoi otsaan siinä määrin että totaaliräjähtäminen tapahtui)
On se nyt kumma että on tän tason kisoissa kuski joka on täysin ALIEN.
Ensin se ajaa konttiin mutkassa ja jää painamaan kaasua niin että auto kiilautuu mun auton siivenalle jumiin... No nostaja tuli ja erotti autot. Kaks mutkaa ja talidomi veti taas ihan reikäpäässä kylkeen... Molemmat tartti taas nostajaa... Päästiinköhän varmaan 5 metriä kun jätkä vetää kaasupohjassa taas siivenalle jumiin... Alieni päättää että kaaaaaaasua kaaaasua ja työntää molemmat autot radalta ulos ja todella hienosti aidan alle jumiin... Tässä vaiheessa hermo petti ja sanallinen arkku aukes... /&%¤&%¤#&%¤#&##"#""&%&%¤&¤#¤#&%¤#&%¤#... Eiku eihän se tietty tajuu suomee... Lontooks %#&#&%¤#&%¤#&%¤#&%¤#...
Erän jälkeen hermo niin kireellä että kun kuljettaja olis ollu selvillä niin kilpailukieltoa olis rapissu ja runsaasti.
No ei siinä mitään... Hermojen lauhduttua ja muutaman huurteisen nautittuani siirryin taas mekaanikko linjalle...
Arin semeihin mentiin hienolla Suomalaisvahvistuksella nostamaan jotta saataisiin kaikki mahdollinen apu käyttöön.
Kaikki kolme nostajaa oli 10 sentin päässä autosta aina kun vaan vähän irtosi kahdelle pyörälle... Eli todellakin silmä kovana ja heti apuun jos oma kuski on vähänkään hädässä...
Tämä ei valitettavasti auttanut koska autosta hajosi diffi...
Edellisessä erässä Ari olikin valitellut että kone ei oikein vedä alhaalta, vaikka kone oli ihan säädöissään... Se selvisikin heti kun semit alkoi nun kuuntelin että kyllähän se kone heti jengoja ottaa, mutta miten ei oikein vetoa tunnu olevan niinkuin pitäis...
Ari oli jo menossa kohti finaalia kun diffi sanoi poks... Muutama kierros kituutellen kunnes oli ihan turha edes jatkaa...
Siihen loppui Suomalaisten taru...
No mutta kaikkiaan kisat olivat aivan loistavat, monella täyttyi tavoitteet ja parilla taas ei...
Loppu ajot Belgian yössä kruunasi koko touhun ja draivi jäi niin hyvin päälle että helmikuussa ollaan sitten Hollannissa taas tositoimissa.
