Yleisön pyynnöstä laitan oman raporttini Kalevan Kisoista myös tänne yleiselle puolelle, public edition.
Tanen kyseltyä kisoihin palautusauton kuskiksi nukuin yhden yön melko huonosti. Olo oli kuin Hobitti Bilbo Reppulilla Gandalfin kysyttyä häntä mukaan seikkailuun. Seikkailu - kiitos mutta ei kiitos! Mutta toisaalta... Täällä maaseudun rauhassa, jossa aika - ja pari muutakin juttua - pysähtyy, niin ei kesken kesäloman askareiden olisi välttämättä jaksanut lähteä kokemaan mitään repäisevää. Mutta toisaalta ainutlaatuinen tilaisuus houkutteli. Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi: DIY-man, odottamaton matka Kalevan kisoihin ja takaisin
.
Perjantai-iltana kilpailuiden päätyttyä ja haettuamme kaluston "kuriirilta" menimme harjoittelemaan ja tutustumaan paikkoihin. Tanen hommaamalla kulkuluvalla kaikki portit aukenivat, eikä kukaan kyseenalaistanut, että mitä laatikkoa me raahaamme stadionille. Laatikosta paljastui kaksi Traxxax E-Maxxia varustettuna heittovälineitä varten olevilla telineillä. Mitään käyttöohjeita ei ollut. Paikan päällä heittopaikkoja valmistelevat toimitsijat ihmettelivät sähköjen kanssa: joku vastuuhenkilö repi pelihousujaan, kun koko päätyyn ei tullut kuin yksi ohut valovirtajatkojohto, jonka varassa kaikki oli. Joten sattuu sitä paremmissakin piireissä, eli ei me oltu yhtään sen hämmentyneempiä kuin muutkaan
.
Arto Sampon kanssa konsultoimme sitten puhelimessa autojen käytöstä, ja saimme ne liikkeelle sen illan aikana. Järjestäjät osoittivat meille toimipisteen B-katsomon päädystä ison valopylvään juuresta. Myöhemmin se osoittautuikin vallan hyväksi paikaksi, vaikka perjantai-iltana ratkaisun sinetöikin sähköjen puutteellisuus heittolajien päädyssä kenttää. Katsomon kulmalla sai sekä rassata että ohjata autoja rauhassa, ikäänkuin katsomon hämärissä. Ikäänkuin tuntemattomina toimijoina, mutta silti mukana juuri siellä missä tapahtuu
. Sattuikin kerran niin, että siinä ylimmän penkin päässä autoa ohjaamassa seisoessani pykälää alemmalla penkillä parin istumapaikan päässä pari mieshenkilöä pohdiskelivat, että onkohan tuo auto automaattinen, vai ohjataanko sitä jostakin
.
Lauantaina työmme alkoivat 11:15 naisten 7-ottelun keihäänheitosta. Se oli ikäänkuin pehmeä lasku aiheeseen, kun yleisöä oli vähän eikä televisiointi ollut vielä alkanut. Sitten oli kolmen tunnin tauko, jonka aikana junnut juoksuttivat kiekkoja, piti kuulema olla heillekin hommaa. Jatkoimme miesten keihäänheitosta 15:20 ja siitä se tunnelma sitten alkoi lämpenemään. Vuorotellen ajettiin. Illalla naisten moukarissa tuli ensimmäinen kalustorikko, kun toisesta autosta korkkasi ohjausservon saverista boorit. Muutama kuula meni ohi, kun nopeasti vaihdoimme autoa. Ja pari muutakin heittovälinettä kisojen aikana meni ohi, kun piti tervehtiä tuttuja
, tai selittää uteliaille, että mitä olen tekemässä. Yleisin luulo oli, että olemme jotain ajanottajia.
Kun näin ummikkona yhtäkkiä tulee tällaisiin hommiin, niin kiinnitin huomiota sellaiseen seikkaan, että tällaiset rc-autot eivät kyllä ole ollenkaan optimaalisia tähän hommaan: aivan liian paljon liikkuvia ja liian heiveröisiä osia. Kaasuttaa, jarruttaa ja ohjata piti koko ajan tietoisen pehmeästi ja varovasti. Ettei vain katastrofi sattuisi ja jostain pullahtaisi rattaat pihalle. Vaaterissa olevalle nurmikentälle riittäisi kyllä varsin yksinkertainen pulkka. Kunhan se vain olisi pomminkestävä ja yksinkertainen. E-Maxxin maasto-ominaisuuksia ei tosiaankaan tarvittu. Mutta olihan sillä kiva vähän filmata ja keulia aina kilpailun päätteeksi
. Ja akkujen kestoa sai myös mietiskellä koko ajan. Tuplat ei ois ollut pahitteeksi. Jos nyt tällaisen palautusauton rakenne väsättäisiin sille tasolle, mikä riittää ja on tarkoituksenmukaista, niin hommasta suoriutuisi kyllä yksikin mies. Nyt toinen oli mukana ikäänkuin auton ja akkujen elvytysmiehenä. Aika homma, miten paljon vähemmällä homma olisi hoitunut, kun olisi vain antanut junnujen juosta
. Mutta sitähän tässä tietojeni mukaan haettiin, että kisoihin saataisiin ulospäin teknistä ja ammattimaista efektiä
.
Sunnuntaina ajoimmekin sitten kaikki kilpailut. Aamulla ennen aloitusta korjasin illalla rikkoutuneen servosaverin toisesta autosta, joten silläkin pääsi ajamaan. Järjestäjät päivittivät vähän meidän ajolinjoja, siirrettiin auto sektorin taakse ja kehotettiin olemaan menemättä prismamiehen eteen (heittotuloksen mittaus). Taustalla-ajo oli ilmeisesti parempi myös kameramiesten kannalta. Kun välimatka piteni, niin toki se lisäsi vähän ajamisen haastavuutta - syvyyden hahmottamista koeteltiin. Miesten kiekonheitossa oli vähällä tulla turpiin, kun yksi kiekko lensi ulos sektorista ja otti autosta hipsun. 15cm eri kohtaan, niin auto olisi ollut selvä
. Mittamies jo säikähti, viuhtoi käsillään ja hyppi ylös alas, mutta ei autoon tullut oikeastaan edes ruttua.
Tunnelman kliimaksi oli odotetusti miesten keihäänheiton loppukilpailussa. Katsomot olivat täynnä. Kilpailun lähetessä loppuaan kuuluttaja hehkutti Antti Ruuskasta. Yleisö mylvi. Keihään sai hakea kaukaa. Täytyy myöntää, että siellä katsomon varjoissakin syke nousi ja keskittyminen ajoon haparoi: yht'äkkiä huomasin olevani (autolla siis) prismamiehen linjalla, josta kaasutin nopeasti pois. Auto keuli ja meinasi lentää katolleen. Kilpailun hoiteli sitten hienosti loppuun Tane. Olisi vielä pitänyt vähän filmata viimeisen keihään kanssa, mutta NiMh-akut saapuivat yllättäen lipo-cutoff -rajalle, ja mittapoika sai kantaa auton pois kentältä.
. Kertyneen kokemuksen pohjalta oltiin tultu siihen tulokseen, että voidaan vetää koko kilpailu samoilla akuilla läpi, ja luultiin, ettei ko. auton noparissa ole lipokatkaisua päällä...
Sitten vain tavaroiden pakkaus ja kotia kohti kokemusta rikkaampana. Itse tosin vähän viipyilin siinä lähtötouhussa, ja se kannatti: yht'äkkiä jäätelökioskista kuulutettiin, että jäätelöä ilmaiseksi niin monelle kuin sitä riittää
!
Kannattiko lähteä? Kyllä, ehdottomasti. Ainutlaatuinen kokemus, tätä voi muistella talvella leivinuunin hohteessa:
Odottamaton matka Kalevan kisoihin ja takaisin Alla pari kuvaa liitteenä. Linkistä aukeavasta pilvipalvelusta voi katsella kaikkia niitä kuvia, mitä ennätin räpsimään.
http://1drv.ms/1vbDO8g *********
Tämän julkisen raporttini julkaisun hetkellä Antti Ruuskanen on jo Euroopan mestari. Onneksi olkoon Antille! Olipa hienoa seurata mestarin tietä Väinölänniemeltä Zürichin korkeimmalle podium-paikalle !
