Tänään sitten kävi vähä ikävästi:
Aurinko paisto ja lähdin ajelemaan tuolla piikisellä tuohon lähi polulle.
Olen ajellut sitä polkua monesti ja tunnen sen jo sevverä hyvi, että uskaltaa losottaa menemään kovalla vauhilla.
Mutka jälkee, vasta aurinkoon ajaessa, kolmone silmässä, vääntäen kaasua ja samalla huomatessa, että 2m päässä edessä on kaatunut puu, joka on sateen jälkeen vaarallisen liukas.
Se sitten mentiin ylitte nopeuden ollessa yli 60km/h.
Lähti pompauksessa jalta tapeilta, tipuin persauksilleen satulalle josta on hyvin vaikee hallita menopeliä kapealla polulla. Sitten edessä olikin mänty,
johon kerkesin sillä reakoida, että heitin pyörän sivuun ja yritin itekkin mennä sivuun, mutta mänty rusahti komeeesti kylkee.
Ilmat lens pihalle ja pyörein maassa tovin tajutakseni mitä juuri oli tapahtunut.
Menopeli oli mennyt komiasti puun nojalle parkkiin.
Noustessani tuntui hirveä kipu koko ylävartalossa, mutta pakko nousta oli. Hoipertelin pyörän luo..jne
Lopulta selvisin takaisin kotia.
Molemmat kylkiluut murtunut, lantioluukin kärsinyt ja järjettömät kivut päälle, niin rupeaahan se jo vähä nyppimään.
Tuli ny tämmöne avautumine, jos vaikka helpottas...
Hyväähän tässä oli se, että männyssä ei ollut oksia ja pyörälle ei käynyt mitään
