Jep jep.
Meikäläisen kirous se vaan jatkuu.
Jos en itse jotain ryssi niin sitten hajoaa tekniikka... ja aina vieläpä hajoaa jotain mitä ei ole koskaan aikaisemmin hajonnut, ja vieläpä aivan uutta.
Aamulla uusi auto uusine päivitysosineen kaikkineen...
Sain auton tokaan erätreeniin valmiiksi ja pääsin kokeilemaan että ylipäätään kaikki toimii ja auto on ajettava.
Suureksi yllätykseksi auto jossa tosiaan todella suuri osa päivitettyjä osia ja setupit hyvin pitkälti muuta kuin olen normaalisti käyttänyt.
Välittömästi kun erätreenissä sai auton ja kuskin edes hieman samalle taajuudelle niin yllätykseksi alkoikin tulemaan hyviä kierrosaikoja.
Alkuerissä ajoittain hieman ruuhkaa ja omia ajovirheitä, ihmekös tuo kolmos hiitissä... Tulokset silti hyviä... alkuerien jälkeen 5.
Semifinaaliin starttaus ja hiljalleen alkoi kuski päästä parempaan rytmiin.
Yllätykseksi vauhti oli kovaa ilman että yritti muuta kuin vain ajaa rauhassa jatkoon.
Vielä suuremmaksi yllätykseksi semin tulos oli paalupaikkaan oikeuttava.
No ennen finaalia tuli muutamalle todettuakin että pahin mahdollinen paikka.
Tähänmennessä AINA kun olen startannut paalulta, tai aivan kärkipäästä ja nopeuskin näyttäis jopa olevan oikeasti kilpailukykyinen niin tiedän mitä tuleman pitää.
Tulen kaatamaan ekoilla kierroksilla ja lopulta keskeytän taas jonkun uuden sekä sellaisen osan hajoamiseen mitä ei ole koskaan ennen hajonnut.
Ennen finaalia päätin laittaa alle uunituoreet renkaat, vaikka edellisetkään eivät olleet tippaakaan kuluneet.
Tämä oli suuri virhe.
Heti startin jälkeen parin mutkan kurvailulla katolleen.
Radassa oli pieni nurmikkopläntti mistä olin tottunut ajamaan... No uunituoreissa renkaissa oli näköjään senverran terävä pito että vaikka kuinka nätisti tästä yritin ajaa niin katolleenhan siitä sitten lähdettiin.
Tipuin kauas... mutta yllätykseksi nousin myös erittäin nopeasti kolmanneksi.
Noh... peli ei ollut mitenkään menetetty, vaan kärkikaksikko eteni lähellä.
Ekan 5 minuutin jälkeen alkoi tulla kummallisia kaatoja...
Ajattelin ensin että olenpa mä jännittynyt kun tulee aivan selkeitä hartialukko sähläyksiä.
Taas hetken ajo sujui... aina seuraavaan sekoiluun.
Jossain vaiheessa huomasin että jarrut alkoivat kadota... Peukalolla lisää jarrua... taas hiljalleen katoaa...
Pari kaatoa kun hypyssä jäi kaasu päälle eikä saanut jarrulla nokkaa alas.
Varikolta kuuli jo mekaanikoilta huutoja että pitää lopettaa hermoilu.
Sanomattakin selvää ja yritin minkä pystyin... Ei tuntunut olevan vaikutusta.
Lopulta ihmeelisille sekoiluille tulikin selitys kun auto karkasi kaasu pohjassa silti ohjauksen vielä toimiessa...
Sain tähdättyä auton päin aitaa... vaihtoehtona oli sukellus ajanottokopin vierestä yleisöön ja mihin lie...
Aitaan... katolleen... pari rengasta veny pizzaleikkureiks... nostaja ripeenä vieressä... vihdoin myös kaasu suostui palautumaan pienemmälle ja nostaja sai samalla sammutettua koneen.
Kiitos Jussille pikaisesta toiminnasta... säästyi kone ehjänä.
Syyksi löytyi kaasuservo.
Servosta katosi voima ja nopeus täysin.
Aivan kuin akku olisi ollut totaalisen tyhjä... paitsi että ohjaus kyllä toimi täydellisesti ja toisella akulla kokeiltaessa tilanne oli aivan sama.
Servon nopeus oli ehkä 5 kertaa hitaampi kuin minkään vakioservon ja voimaa ehkä just 1gramma.
Näinhän näiden servojen kanssa aina käy... Joko hajoaa uutena pienen käytön jälkeen, tai sitten kestää pari kautta.
Nyt tottakai sattui kohdalle se yksilö joka päätti hajota uutena... Ja missäs muuallakaan kuin finaalissa.
Eli päivä meni kuten monta kertaa aikaisemminkin... Jos vauhti on heti aamusta alkaen hyvä ja vielä semeissä tulee hyvää tulosta ja löydän itseni jopa paalulta niin homma on jo taputeltu... Keskeytys tulee.