Aina kun tämä "konemusa ei ole oikeeta musaa" ruletti lähtee pyörimään, niin nousee esille kommentti "sitä voi tehdä kuka vaan, se ei vaadi taitoa", mutta jos asiaa miettii, niin eikös se mene niin, että jos jotain on helppo tehdä, niin tarjontaa on enemmän ja siitä voidaan valikoida kerma päältä? Näin ainakin asia toimii useissa muissa asioissa, kuten vaikkapa naisten jääkiekossa.
Itselleni se instrumentin vaikeus ei ole musiikissa itseisarvo, sillä voi saada lisäarvoa tai ymmärrystä, mutta jos biisi vain kuulostaa hyvältä, niin on samantekevää onko ääni kitarasta, tietokoneesta, peltipurkista, piirilevyltä tai vaikka mongolialaisesta kurkkulaulajasta. Kuitenkin biisit tuppaavat olemaan, tai ainakin niiden pitäisi olla, enemmän kuin soittajien talentin summa. Musiikin synnyttämisessäkin on niin monenlaista taitoa, joku osaa soittaa hyvin, joku säveltää, joku sanoittaa, joku saa yleisön syttymään livenä, joku myy pirusti levyjä, jotkut pysyvät pinnalla vuodesta toiseen jne.. jne..
Jokaisesta musatyylistä voitaneen myös kaivaa muutama sellainen artisti, joita ne enemmän genreä kuluttavat eivät halua tunnustaa (keulakuvakseen), olisko tuo koneellisen musiikin ystäville sitten se 'amispoppi' ja hevisteille Koivusen Ari...
Mitä itse musaan tulee ja varmaan on aiemminkin satuiltu, niin uppoaa fiiliksen mukaan kaikenlainen, aina vanhasta funkista, acid jazzin, breaksien, oldskool räbän yms. roinan kautta tuoreempaan loungeen, elektroniseen, ambienttiin, chilliin siitä sitten rumpubasson ja housen läpi aina tranceen yms. pimpelipompeliin. Satunnaisemmin näille vastapainona jotain kitararevittelyjä ja muuta säröistä. Joskus jopa klasaria tai pianotavaraa.
Autossa soi 95% ajasta Bassoradio, mukavaa kun on ohjelmia eri teemoilla, muusikkovierailuja, levypromoja ja muutenkin todella vaihtelevaa musiikkia. Muut kanavat ovat kovasti etääntyneet tästä 'vanhan hyvän ajan' radiotoiminnasta kaupallisen tusinatuotteen suuntaan, se on sääli. Kauppa se on tietysti joka kannattaa...
