Kerkesin vihdoinkin töräyttää muutaman akullisen Lossilla viime sunnuntaina Lavangon sähkökrossiradalla ja voisin jakaa hieman kokemuksiani.
Mattoradalla kerkesin TLR 22-4:lla ajaa parikymmentä akullista joista päälimmäisenä jäi mieletön vetopito ja loistavat hyppyominaisuudet. Toisaalta pienellä mattoradalla on tiukkoja mutkia, joista pitää voimalla kiihdyttää ulos, jossa auton ominaisuudet ja kuulatasauspyörästöt ei ole parhaimmillaan.
Ulos liukkaalle saviradalle siirryttäessä pystyy komppaamaan samaa tuntumaa kuin sisällä, mutta kuuladiffeistä ja moottorin sijoituksesta johtuen autossa tuntuisi olevan enemmän vetopitoa ja hallittavuutta kovissa nopeuksissa kuin keppivetoisissa kilpakumppaneissa. 22-4:lla pystyy ajamaan pykälää tiukemmalla moottorilla tai muuten tulisemmalla moottorin ennakolla, koska vetopitoa löytyy.
Röykyissä ja hypyissä 22-4 ei hyppää lossimaisesti, vaan kissamaisen kepeästi. Ei todellakaan tunnu ajossa, eikä myöskään näytä ulkopuolisen silmin, että auto painaa 1800g. Jotain taikaa siis on oltava Losin jousitusgeometriassa ja iskunvaimentimissa. Liian pitkissä hypyissä jousitus ottaa hyvin iskut vastaan, eikä auto pohjaa tai muuta hallitsemattomasti ajolinjaa. Sama tuntuma röykyissä.
Eräissä kilpailevassa merkissä vaikka mitä rämppäsi iskunvaimentimille ja jousitusgeometrialle, säädöt ei poistanut esim. auton ominaisuutta pohjata hyppyjen nokissa ja alastuloissa sekä röykyissä hallitsemattomasti. Joillakin autoilla vain on omat heikot ominaisuutensa, joita säätämällä niitä koetetaan kompensoida. Hyvän auton tunnistaa siitä, että se tuntuu ensimmäisestä akullisesta lähtien samalta kuin sillä olisi ajanut vuosia. Jos jotain pitää säätää, tehdään hyvin pieniä muutoksia, joilla optimoidaan alustan käytöstä ratakohtaisesti. Tältä Losi ainakin minun käteen tuntui, tosin olenhan 22-4:en edeltäjällä XX-4:lla ajanut yhdeksänkymmentäluvulla ja vieläkin omistan yhden sellaisen.
Jos nyt jotakin negatiivistä pitää sanoa, pitäisin auton ominaisuutena uskomattoman vetopidon takia puskea loivissa swiippereissä, joista pitää kiihdyttää mutkasta ulos. Täytyy vähän tutkia mitä sille voisi tehdä. Mattoradalla kokeilin vähän kaikenlaista tähän ongelmaan ackermanin, voimansiirron kuin jousituksen säätöjä, mutta palasin aina aika pitkälti ohjekirjasäätöihin. Kaikissa olosuhteissa huomasin 1.6mm takakallistuksenvakaajan parantavan ajettavuutta, joten sen voisi luokitella pakolliseksi auton rakennussarjan lisäksi ostettavaksi optio-osaksi.
