Työnnänpä lusikkani tähänkin soppaan...
Yhden kesän oli Pappa-Tunturi ajossa. Mahtava laite, ei varmasti kulkenut neljääkään kymppiä edes alamäkeen.
Hajosi sitten lopulta, ilmeisesti ei tykännyt paljoa sudittelusta jäällä, tuolla se autotallissa on siitä lähtien ollut.
Nyt on sitten piikkinen kolmatta kesää ajossa.
Tässä vaiheessa totean että jos pääsisin aikojen alkuun... tai no, jonnekin vajaan 15 vuoden ikään, olisi suunnitelma selvä: monkey/pv/vastaavan ruoskamopon ostaisin yhdeksi kesäksi, ajelisin ja kaatuilisin sillä iloissani, rikkoisin paikkoja korjatessa, opetellessa perusjuttuja, suht halpoja sellaiset kuitenkin on korjata. Ja ne säästyneet rahat sijoittaisin piikkiin.
Kyllä kunnollinen 2-tahtipiikki on niin eri maailmasta kuin mikään viritetty mopo. Ja nimenomaan 2-tahti, mielestäni nelaripiikit voi unohtaa kättelyssä surkean tehon takia.
Ja sitten sillä ruoskamopolla voisi niihin aikoihin, kun valkoinen p*ska on tippunut maahan, pahimpaan kahvakuumeeseen suttailla ja kaatuilla huoletta, olis talvetkin hieman siedettävämpiä. Jos moottorikelkka löytyy niin sitten tietysti eri juttu.
Tosin pitää tähän väliin muistaa, että "pappa betalar" tai sitten ei, pitkälti siitä tietty kiinni mihkä kannattaa sijoittaa.
Yksi kikka testailla mittarivirhettä on teiden varsilta löytyvillä nopeusnäyttötauluilla... nämä tosin harvemmin (missään?) ottavat 2-pyöräisestä lukemia, joten kikkailuksi menee. Eli liimaudutaan siksi taulun ohitettavaksi hetkeksi jonkun vankkurin perään kiinni, ajetaan samaa vauhtia ja vertaillaan mittarinopeus vs. taulun ilmoittama nopeus. Muutaman kerran toistettuna pitäisi saada kohtuu tarkka keskiarvo.
Tosin eipähän tämäkään niin helppoa ole, kun se "yli satasta kulkeva" mopo ei pysykään 80:n rajotuksella ajelevan auton perässä.
