Hello,
Aluksi jälleen kiitokset järjestävälle taholle: niin Terolle, kuin myös Tammisaaren jengille. Hommat toimivat todella hienosti ja kisapäivä oli mahtava!
Saavuimme Maxin kanssa paikalle perjantaina päivällä ja kamojen levittelyn jälkeen saatiin treenit käyntiin. Mulla oli aika hyvä käsitys jo aikaisemman treenikerran/ Mäkisen raportin kohdalta mitä auton setupissa lähden kokeilemaan. Jousitus ja vakaajat olivat jäykällä puolella ja ohjausta rauhoitin ackermannin siirrolla. Renkaina alla olivat spiket vaikka kieltämättä caliberit olisivat saattaneet olla pykälää vähemmän kaatava vaihtoehto.
Treenaaminen meni kohtuullisesti, vaikka missään vaiheessa en ollut mielestäni tarpeeksi nopea haastamaan kärkeä. Rataan sain kuitenkin tuntumaa ja käsitystä siihen, missä auto helposti kaatuu sekä mattojen saumat rankaisevat eniten.
Iltaa kohden mennessä radan pinta alkoi kostumaan ja ajamisesta tuli itseasiassa jopa hieman helpompaa ainakin kaatamisen vähentyessä.
Lopetimme ajamisen myöhään illalla ja siirryimme grillauksen puolelle. Hyvän seuran jälkeen oli aika käydä telttaan nukkumaan ja saatiinkin aika extreme-kokemus siitä aikaan: oma makuupussi on suunniteltu käytettäväksi 15 asteen lämpötilassa. Puoli yhden aikaan siihen kömpiessä oli jo kylmä, mutta kolmen aikaan paleli aivan älyttömästi. Kömmin itseni autoon ja lämmitin sen webastolla. Uni ei tullut silmään tuosta huolimatta kun olin niin jäässä, joten ihailin siinä sitten kaunista yötä ja luontoa
Noin viiden maissa Max kömpi autoon ja paleli jopa pahemmin kuin mä aiemmin: hampaat kalisi ja jäbä vaan hoki, et "*iddu et mä palelen"! Tuon jälkeen taas Jari kömpi ulos teltasta ja kysyi, halutaanko aamukahvit -niinku 0515 ;-)
No, nukuin siitä sit seiskan korville eli hiukan alle kaksi tuntia sain unta kupoliin. Aamupalan jälkeen alkoikin taas treenaaminen ja radan pito oli aivan mieletön iltaan nähden.
Treeniajot meni jotenkin ja alkuerien ekat ajot meni kohtuullisesti. Kun kaikki niistä oli ajettu, niin kuuman ryhmän sijoituksilla oli kieltämättä pettymys huomata olevansa vasta kuudennessa lähtöruudussa. Eka finaalilähtö oli aikamoista taistelua. Takana oltiin jo ekoissa mutkissa varmaan sentin päässä puskurista ja ajattelin, että saan possua hetkenä minä hyvänsä. Rytinää taisikin tulla tässä lähdössä heti pitkän pöydän edessä ja kun siitä matka jatkui niin triploissa jouduin ajamaan pohjia pitkin välttääkseni kolarit. Tässä vaiheessa ainakin kaksi hurjaa vetivät kuitenkin pitkällä loikalla ja pääsivät suoraan musta ohi. Hieman se otti päähän kun mietin olinko liian varovainen itse tuossa kohdassa muita ajatellen.
Kaksi ekaa finaalia meni kuitenkin tarpeeksi hyvin ja rata alkoi näiden jälkeen olemaan liukkaampi. Olisiko radalla sitten ollut hiekkaa jäljellä liian vähän, vai mikä sitä mahtoikaan liukastaa.
Kaksi viimeistä finaalia menivät omalta kohdalta penkin alle ja kisaväsymys/jonkinasteinen töniminen saivat kupin nurin: pientä possua tuli vähän sieltä ja täältä, mutta itse tein kisan pahimman mokan tönäisemällä PJ:n letkuihin. Itse ajattelin sen sillä hetkellä olleen kisatilanne, mutta PJ oli varmaan lähempänä oikeaa arviointia ja sanoi mun ajaneen suoraan takakylkeen. Sorry siis PJ:lle omasta sikailustani.
Myös kolmas erä johon lähdin samalla akulla jolla edellinen erä oli ajettu, ei tietenkään ollut kovin fiksu veto. Sain lopettaa sen erän noin kolmen minsan ajon jälkeen.
Kokonaisuutena kisat meni ihan ok, koska en ajatellut tuon olevan ulkoratana kovin optimaalinen raskaalle autolle. Se saattoi kuitenkin rauhoittaa menoa ja kieltämättä oli outo tunne, kun ajaessa saavutin yhdessä finaalissa jopa Lauria. Tässä vaiheessa annoimme Eelin kanssa tilaa Maxille joka vaikutti jopa hitaalta meidän edessä, eikä päästy ajamaan täysillä Eelin kanssa sen takana
Ei siis ihan perustilanne, ottaessa huomioon Suomen kovimman SC-kuskin tason!
Sitten muutama lisähuomio kisasta:
- Paljon onnea Laurille, joka vihdoin hakkasi Maxin selvällä ylivoimalla
- Samat sanat Eelille, jonka kanssa olisin halunnut taistella mutta oma koomailu ei taaskaan mahdollistanut sitä. Yhdessä erässä saimme onneksi ajaa tosissaan kilpaa toisiamme vastaan
- PJ ja Jesse A-finaalissa: mahtava suoritus molemmilta
- Henkan mieletön loppukiri -uskomaton suoritus ja mies palasi taas omalle paikalleen kotiradalla
Kuka seurasi PJ:n auton toimivuutta radalla? Se oli omin silmin aivan ylivoimaisessa iskussa ja jousitus poimi kauniisti röykyt ja silti auto ei kaatunut mutkissa. Nyt on hankala enää aukoa päätä siitä auton pöydällä pompottamisesta noin 70 % radalla vietetystä ajasta (ja sitä sit jatketaan yöllä himassa)
Ps. Seuraavassa kisassa lupaan ajaa paremmin. Odotan näkeväni myös koko Tammisaaren remmin seuraavissa kisoissa!
