Meillä oli älytön määrä älyttömiä ideoita muotin rakentamistavoista, mutta suurin osa niistä kaatui kustannuksiin ja loput karsimme pois puuttuvien käsityötaitojen tai arvioidun työmäärän perusteella. Koko projektin yksi kantavista ajatuksista oli minimoidut kustannukset joten kaikki koneistetut ratkaisut olivat mahdottomia. Tutkimme kyllä erilaisia CNC- sekä 3D-tulostusratkaisuja ja varmaan tulevissa projekteissa nekin ovat jossain määrin mukana, mutta Audi-casessa päädyimme mahdollisimman simppeliin ratkaisuun.
Ajatuksena oli rakentaa runko uretaanivaahdosta ja solumuovista (Finnfoamista tai vastaavista levyistä). Seuraavaksi piti päällystää runko savella ja viimeistellä kipsillä mikäli tarpeen.
Solumuovin työstö oli alussa vähän haparoivaa, mutta homma lähti rullaamaan koko ajan paremmin kun taidot ja työkalut kehittyivät.
Leikkasimme palat sahalla ja kuumalankaleikkurilla. Palat kiinnitettiin yhteen uretaanivaahdolla ja ruuveilla.
Kuumalankaleikkurin virtalähde katkaisi virrat parin minuutin välein joten jälki oli parhaimmillaanin aika rosoista. Suraavaa kertaa varten pitää hankkia kunnon virtalähde. Lisäksi sulavan solumuovin käry piinaa vieläkin mieltä ja oli todennäköisesti erittäin epäterveellistä joten suosittelen tuuletusta.
Rungon mittasuhteet ja symmetrian saimme kohdilleen (ainakin suunnilleen) pahvisten profiilipalojen ja tulostettujen kuvien avulla. Symmetrian saavuttaminen oli kieltämättä aika haasteellista, varsinkin kun yleensä toinen tyyppi teki oikeaa ja toinen vasenta puolta samanaikaisesti.
Foam-runko hiottuna hiekkapaperilla ja viilalla alkoi muistuttaa jo hieman Audia, tosin se muistutti vahvasti myös Mustangia jostain syystä.
Onneksi muistimme ottaa huomioon imureiät heti alussa. Jälkikäteen niiden tekeminen olisi ollut erittäin hankalaa. Käytimme mehupillejä ja rautalankaa kanavien muodostamiseen. Reikien poraamiseen piti tehdä itse terä koska ei löytynyt valmiiksi yhtään pitkää poranterää. Kuvasta ei näy kunnolla huikean tuotekehittelyn tuloksena syntynyt kärki joka leikkaisi vaikka betonia.
Muotin runko piti alkuperäisen suunnitelman mukaan peittää kokonaan savella, mutta sen kanssa kävi köpelösti. Käytimme kahta eri savilaatua joista kumpikin kuivui ilman uunia. Toisen laadun kuivuminen oli liian nopeaa ja se lohkeili kokonaan irti rungosta.
Kirosimme ilmassa kuivuvan saven materiaalina alimpaan helvetiin ja siirryimme suoraan kipsivaiheeseen.
Kipsi oli ristiriitaisia tuntemuksia aiheuttanut materiaali. Toisaalta sitä oli helppo ja mukava työstää, mutta toisaalta tuntui ettei "lisäys, hionta, lisäys-hionta" -sykli lopu koskaan.
