7
« : 16.06.03 - klo: 15.48 »
Mitenkäs tällanen..
Erään opiskelijan tarina Matti, 25, ei halua esiintyä omalla nimellään.
Hän on opiskelija, mutta toipumassa hyvää vauhtia.
- Jo joskus lukioaikoina puhuttiin kaveriporukassa opiskelusta, että
pitäisköhän kokeilla. Kun lukio sitten loppu, mä luulen että mun elämään
synty jonkinlainen tyhjiö. Mä rupesin sitte täyttään sitä opiskelulla.
- Se alko aika viattomasti. Mä rupesin pyöriin yliopistolla ja sain
uusia kavereita. Äiti oli jo sillon huolissaan. Pelkäs varmaan et musta
tulee samanlainen kun faijasta. Se ei tee mitään muuta kun röhnöttää
sohvalla ja opiskelee.
- En mä ekaks tajunnu, kuin paljon rahaa siihen voi upota. Proffat
tarjos ekat prujut ilmaseks. Ennenku mä tajusin, mä olin sellasessa
kierteessä,että niitä oli pakko hankkia vaan lisää. Pian piti saada
kirjoja ja laskimia. Kun fyffe loppu, oli pakko turvautua
käytettyihinkin.
- Mun kaverit jäi. Ne joskus soitteli ja kyseli et enks mä tulis
pussikaljalle, mut mä tapailin vaan mun opiskelukavereita. Joskus me
sulkeuduttiin mun huoneeseen opiskeleen. Meil oli aina Ooodit mukana,
ja niitä sitten vertailtiin. Pari kertaa mä kokeilin humanistisiakin.
Niist pääsi tavattoman korkeelle.
- Kyl se kai on niin että perusaineet toimii porttina pääaineeseen ja
sivuaineisiin. Monet sortuu myös sekakäyttöön ja hakee viboja
kauppiksestakin. Ei se auta vaikka tietää, että opiskelu johtaa
ennenaikaiseen valmistumiseen. Tän systeemin lonkerot on kaikkialla.
Otaniemessäkin on mafia, joka levittää prujuja, Otatieto.
Netissä leviää tiedot tenteistä ja kursseista. Pahimpina aikoina kävin
tenteissä monta kertaa viikossa.
- Mä oon tajunnu ettei tää tälleen voi jatkua. Mä löysin Irti Opiskelusta
ry:n ja oon käynny niitten kokouksissa. Pari kertaa oon kyl sortunu
kun joku kaveri on tullu näyttämään uutta kurssikirjaa tai vihjassu
jostain tentistä. Mä oon ikuinen opiskelija, mutta otan päivän kerrallaan
ja yritän pysyä optimistisena.