Juu, se elektroni on tosi ujo kaveri ja sen vuoksi "hiippailee" niin lähellä johteen seinämää kuin mahdollista. Mutta kun virrat kasvaa ja alkaa olemaan ahdasta, niin kyllä ne eksyvät keskemmällekin johdetta. Eli noin karkeasti, oikeasti johteen poikkipinta-ala ratkaisee.
Useilla ohuilla säikeillä saavutetaan hieman suurempi ala seinää jossa "ujoilla". Mutta tuo johdon joustavuus on ehkä kuitenkin se merkittävin etu monisäikeisyydestä. Ero on vähän kuin kupari ja kulta liittimellä. Ero siis on, mutta sillä on vain vähän tai ei ollenkaan käytännön merkitystä.
Edittiä: Pahimmat typot korjattu.
Ja lisäisin vielä tarkennuksen ja pari kommenttia. Minusta ollaan aika hyvin aihessa, sillä kyllä sähkön olemus ja johteen paksuus liittyy olennaisesti aiheeseen akusta puhuttaessa.
Mutta siis, johteen reunassa "hiippailu" on hieman harhaanjohtava ilmaisu. Elektronihan kimpoilee ja pyörii hirvittävällä nopeudella ympäriinsä siellä johteessa (aamu lääkkeet unohtunu?). Hiippailu sen vuoksi, että se suuresta nopeudestaan huolimatta liikkuu vain satunnaisesti "oikeaan" suuntaan. Ja näin ollen varsinaisesti etenee siellä sähköjohdossa niin hitaasti, että sitä on äkkiseltään vaikea uskoa.