Olisit voinut helpompaakin kysyä. Mutta yritetään jotain ajatuksen siementä antaa. Jos puhutaan normaaleista tasauspyöristä eli diffeistä, niin sillä öljyn jäykkyydellähän sen jäykkyyttä säädetään. Mitä jäykempi öljy sitä enemmän siirtyy voimaa siihen renkaaseen tai päähän, joka ei pyöri tyhjää. Haittapuolena jäykkyydestä on taas kaasuttomana pyörimiseron vastustaminen. Ja loppu on nyt sitten soveltamista.
Pari esimerkkiä.
Kiihdytyksessä etupää nousee ja jauhaa tyhjää. Jäykentämällä keskidiffiä saat enemmän vetoa takapyörille. Kun riittävästi jäykennät, niin myös toinen takapyöristä alkaa sutimaan. Olet saanut todennäköisesti aikaan kaksivetoauton, toinen etupyörä ja toinen takapyörä sutii.
Jos mutkaan sisään kääntyminen on heikkoa (ei kaasu päällä), silloin syy voi olla liian jäykkä etudiffi, joka ei salli pyörimiseroa etupyörien välillä. Laihentamalla etudiffia voi kaasuton kääntyvyys parantua, mutta se on sitten pois kiihtyvyydestä.
Takadiffi vaikuttaa ehkä radikaalimmin ajettavuuteen. Jos olet laittanut liian jäykän takadiffin, niin kaasun vaikutus vaikuttaa heti MOLEMPIIN takarenkaisiin. Eli jos liipasinsormi on on/off tyyppinen, niin autolla on vaikea ajaa spinnaamatta tai muuten vaan luikertelematta. Mutta toiselle taas se on haluttu ominaisuus, koska pienellä lisäkaasulla voi slaidata auton ja tehdä käännös siten. Kuulemma Aigoin ajaa tällä tavalla. Jäykällä perällä ja kaasulla kääntää. Vahvistakoot ken tietää.
Jos ja kun olet aloittelija = vasta upean urasi alussa, kehoitan laittamaan mieluummin laihempia öljyjä kuin jäykempiä. Auto on helppo ajaa (koska on renkaita jotka ohjaavat, kun yksi tai toinen etu- ja takapyörä ruopii tyhjää), mutta kiihtyvyydessä kärsit, joka on taas hyvä asia, koska on enemmän aikaa korjata väärää suuntaan menemistä. Tämä tsoukkina sallittakoon.
Mielestäni lievästi puskeva auto on hyvä aloittelijalle. Se on rauhallisempi ja loogisempi kuin yliohjautuva.