Reissusta on kotiuduttu noin puoli kolmen aikaan viime yönä. Hyvin nukutun yön jälkeen ajattelin hieman raapustaa viikonlopun ajatuksia ja tuntemuksia tähän.
Kisaviikonloppu alkoi minun osalta jo torstai aamupäivällä lennolla Kuopiosta Helsinkiin. Olin Helsingissä (kustannussyistä) jo noin 5 tuntia ennen Frankfurtin koneen lähtöä. Aika meni sutjakasti lentokentän uudessä sporttibaarissa fish & Chips / Newcastle Brown Ale -annoksen ja NHL-kiekon kanssa. Lassen oli määrä tulla myös kentälle hyvissä ajoin välttääkseen ruuhkaan. Lassella oli tullut kuitenkin ns. aivopieru, ja yllätys olikin suuri, kun Lasse poika se kotonaan vielä koodaili tuntia ennen koneen lähtöä. Vikkelästi kamat kasaan ja kentälle. Pienten oiakisujen jälkeen Lassekin saapui viimeisenä koneeseen ja päästiin matkaan. Kentällä tapasin myös Kutvoset ja Teponojat, Juho ja Teemu tulivat eri lennoilla.
Frankurtin päässä huomattiin, että viime tingan lähtöselvityksestä johtuen Lassen kamat eivät kerenneet samaan koneeseen. Noh, reklamaation täyttö ja kermanvärinen mersu alle ja lentokenttähotelliin elbaamaan. Aamulla mentiin takaisin kentälle, haettiin Lassen kamat ja treffattiin Teemu. Kentän parkkihallista otettiin alle uudenkarhea vuokra-audi ja lähdettiin painamaan kohti Heidelbergiä / Eppelheimia. Matkaa kentältä kertyi vissiin joku 80 km, mutta autobahnin ansiosta matka taittui aika ripeästi. Perillä ajettiin suoraan pelipaikoille ja asetuttiin taloksi.
Mekkaustilat oli tällä kertaa ihan ruhtinaalliset, eikä tarvinnut istua kuin sillit purkissa. Rata oli rakennettu vanhahkoon urheiluhalliin, joten ilmatilaakin riitti mainiosti. Rata oli isohko, mutta ei ihan niin iso kuin ETS-kisoissa tai DHI-Cupissa, kuitenkin hieman FTT-ratoja suurempi. Näitä isoja kisoja varten järjestäjät hankkivat yleensä uudet matot, niin tälläkin kertaa. Matto oli sellaista messumattotyyppistä, aika ohutta ja tietenkin LRP:n väreihin sopien sinistä. Hallilla oli saksalaiseen tapaan pieni koju, josta sain Bratwustia ja muita sakalaisherkkuja, näitä palveluita tulikn käytettyä, koska mitään varsinaista ruokapaikkaa ei ihan lähellä ollut.
Minä osallistuin siis Open Stock-luokkaan Lassen kanssa. Muut suomalaiset ajoivat viriä. Open Stockin säännöt olivat hyvin pitkälle FTT-sarjan Pro Stock -sääntöjä vastaavat sillä erotuksella, että ajetiin LRP 10,5T koneilla ja LRPrenkailla ja -pitoaineilla ja minimi maavara oli asetettu 5 mm:iin. Ei muuta kuin LRP-kauppaan mars, ostamaan LRP-moottori ja LRP pitoainetta. LRP-renkaat (2 sarjaa) tulivat 70€ ilmoittautumismaksun kylkiäisenä. Katastus hoidettiin tuplakatsastuksena, sekä ennen hiittiä, että sen jälkeen. Pre-inspectionissa tsekattiin akkujännite, paino ja maavara, post-inspectionissa sitten jotain muuta. Hyväksytystä katsastuksesta sai leiman korttiin, jota piti kuljettaa koko viikonloppu mukana. Eniten ihmetytti se, että säätimien 0-ennakkomoodeja ei tarkistettu missään vaiheessa?? Tällaiselle kuskille, jolla ei ole omaa mekkaria, tuo kahden katsastuksen systeemi on kyllä aika hankala, mutta kavereiden jeesillä siitäkin selvittiin.
Perjantain ohjelmassa oli neljä treenikierrosta noin 2½ tunnin eräväleillä, luvassa oli siis vielä pitkä ilta, kun aloitus oli noin puolenpäivän aikaan. Auto nippuun, virtaa patteriin ja laitteet radalle, ei mitään ihmeellistä. Rata oli luonnollisesti ihan älyttömän liukas ensimmäisellä ja vielä toisellakin treenikierroksella. Kolmannella kierroksella rataan oli tullut selvä pitolinja ja kierrosajat alkoivat tippumaan selvästi. Perjantain ensimmäisissä treeneissä ajetiin sellaisia 15 - 15,5 sekunnin läppiaikoja. Omalta osaltani huomasin, että auto/kuski ei toimineet ihan odotetulla tavalla ja sainkin enemmäkseen väistellä nopempia kuskeja. Onneksi ns. Reseed, eli harjoitusten perusteella tapahtuva alkueräjako oli edessä lauantaita varten. Reseedissä siis porukka jaetaan alkueriin harjoitusten aikojen perusteella. Lajittelukriteerinä oli kolmen nopeimman peräkkäisen kierroksen yhteisaika missä tahansa treenissä. Omalta osaltani en kovin paljon osannut autoa perjantaina säätää, kun tuntui että ongelma on ajamisessa ja muiden väistelemisessä. Perjantai ehtoo alkoi pikkuhiljaa olla paketissa noin 11 aikaan illalla. Sitten vielä mäkkärin kautta ja nukkumaan, aamulla taas aikainen herätys.
Lauantaina taas suurin toivein kisapaikalle, luvassa 5 alkuerää, joista kaksi parasta sijoitusta lasketaan. Oli siis mahdollisuus (pakko) saada autoa paremmaksi ja ajo kulkemaan. Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun ohjaajakokouksessakin ilmoitettua reseediä ei tehtykkään, vaan alkuerät ajettaisiin samoilla jaoilla, kuin treenitkin. Ei hyvä. Eka ja toka alkuerä oli aivan karmeaa touhua, meinasi jo itku tulla kun porukka ajaa ohi vasemmalta ja oikealta. Kolmannesta alkuerästä eteenpäin seurasin sitten Lassen ja Teemun neuvoja auton säätämisen suhteen. Vaihdoin eteen ratasdiffin ja iskareihin jäykemmät soossit ja muutama muu säätö päälle. Auto alkoikin pikkusen toimia, mutta kuskin kädettömyydestä johtuen muiden nopeus sekoitti pään, enkä saanut missään alkuerässä ehjää ajoa aikaiseksi. Yksittäisen kierroksen ajat kyllä paranivat sinne 14 sekunnin kieppeille, mutta kun kärki veti sellaista 13,2 kierroksia, ei parannusta tilanteeseen ollut juuri odotettavissa. Lauantain jälkeen fiilikset oli kyllä aika alhaalla. Alkuerien jälkeen sijoitus 59/72, Mitä minä täällä teen? 14 -tuntisen kisapäivän jälkeen oli aihetta mennä taasen Mäkkärin kautta nukkumaan ja uutta päivää ja E-finaaleita odottamaan.
Sunnuntaina olikin sitten ihan eri ääni kellossa. Sain "parhaan" lähtöruudun, eli paikan 12. E-finaaliin. Ei ollut siis mitään menetettävää (jos nyt ei paljon voitettavaakaan). Ekassa finaalissa noudatin taasen viisaampien ohjeita; ajele iisisti siinä muiden peesissä ja odota, että ne kolaa toisensa ja puikkaat edelle. No, näinhän siinä kävi, heti lähtöhässäkässä sain pari päänahkaa ja muutaman kärsivällisen ajominuutin jälkeen muutaman lisää. Taisi sinne lipsahtaa pari ihan oikeaa ohitustakin. Pieni kauneusvirhe tuli, kun päästin yhden kilpailijan ohi, kun luulin kilpailunjohtajan kuuluttavan minulle "Red-Silver car, race leader behind you, let him go", mutta ikävä kyllä siellä radalla oli toinenkin samanvärinen auto. Ekan finaalin sijoitus 6. Toisessa finaalissa sama kaava, mutta tupelsin pari sijoitusta kaatamallani auton pariin otteeseen, sijoitus 8. Lauantain paha mieli alkoi kaikota, oli kivaa ajaa taas kilpaa. Näillä eväillä loppusijoitukseksi tuli 56/72. Sunnuntai oli järjestetty lyhyeksi päiväksi, ainakin niille jotka eivät ajaneet A-finaaleissa, ajot loppuivat jo iltapäivästä yhden maissa. Muiden finaaleiden jälkeen ajettiin vielä kaikki eri luokkien A-finaalit yhdessä rytinässä, varmaankin siksi, että katsojat jaksaisivat seurata kisaa. Jokunen katsojakin paikalle oli eksynyt, ei mitään ryntäystä kuitenkaan.
Ajokaaviossa oli toinenkin mielenkiintoinen piirre, ns. Bump-up -systeemi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että A-finaaleista (Open Stock ja Masters) jätettiin viimeinen lähtöpaikka vapaaksi ja sen sai omakseen kuljettaja, joka ajoi parhaan tuloksen misä tahansa muussa alemmassa finaalissa. Virissä (Masters) Juho käytti tilaisuuden hyväkseen ja nousi B:stä A-finaaliin.
Kotimatkalla piipahdettiin vielä Hockenheimin moottoriradalla, joka oli parikymmenen kilsan päässä kisapaikalta. Ihmetykseksemme pääsimme portista läpi suoraan vrikkoalueelle. Radalla oli menossa ilmeisesti jonkin Porsche-kerhon treenipäivät. Nähtiinpä varikolla muutama DTM-autokin (mm. Ralf Schumacherin, edellä olevassa kuvassa). Harmi vaan, ettei nähty niitä toistoimissa. Autobahnia pitkin takaisin kentälle ja koneeseen, Helsingissä vielä puolen tunnin odottelu ja vaihto Kuopion koneeseen, autolla kentältä kotiin ja nukkumaan, siinäpä se reissu.
Omia huomioita oli lähinnä se, että kun ajorutiinia näillä treenimäärillä kertyy sen verran vähän, on uudenlaisten tilanteiden omaksuminen hankalaa. Uudella tilanteella tarkoitan tässä sitä, että jouduin jatkuvasti antamaan tietä alkuerissä ja sain oman pelin siitä ihan sekaisin. Radan ominaisuuksien siirtäminen auton säätöihin on myös hankalaa, kun kokemusta/rutiinia on vähän, pitää luottaa siihen, että muiden antamat vinkit on oikeita tai sitten mennä "terve edellä puuhun". En toki kisaa lähtenyt voittamaan, mutta, ehkä C- tai ainakin D-finaalipaikka olisi ollut tyydyttävä tulos, nyt jäätiin heikon puolelle. Toisaalta tällaiset reissut on kyllä kokonaisuutena varsin mukavia ja näistä jää paljon positiivista muistaltavaa tuleville vuosille.
Kalakukko kuittaa, thanks guys!
Yhteenveto reissun kustannuksista:
Lennot KUO-HEL-KUO = 118€
Lennot HEL-FRA-HEL = 158€
Vuokra-auto = 80€
Hotellit (3yötä) = 145€
Kisamaksu = 70€
Moottori = 60€
tuhluurahaa = n. 100€
Yhteensä n. 750€
