Lähtemiset:
Kun vene lähtee liikkeelle, saa kone ottaa heti reippaasti kierroksia, vasta momentti ottaa voimaa ja kiihdyttää venettä. Autossa nopari kohtaa koko auton massan jo ennnen minkäänlaista liikettä, joten segmenttikohtaiset virrat kasvaa, tai niitä hallitaan elektronisesti. Sitten vähän hellittää, kun auton paino liikkuu.
Jarruttamiset:
Kun veneestä hellää valmiilla vauhdilla kaasun, propelli pysähtyy, tai pyörii vähän vain. Suhteellisen vähän vaikuttaa veneen kokonaispaino asiaan. Edes "jarru" ei auta veneen vauhtiin nopeasti, vaan pitää pyörittää potkuria eri suuntaan, pakittaa, saadakseen todella äkkiä jarrutettua. Tuottaa eri suuntaan liikkuvan veden massaero.
Auto taas omaa ihan toisenlaista pitoa: kone pyörii melkein samaa vauhtia yhä, vaikka helläät kaasun.
Koko auton massa tuo dynamon tapaan lisää energiaa moottorille. Jarrutetaessa tätä, massa*vauhti ,-tuomaa energiaa muuteteaan lämmöksi. Autonopareissa pitää jarrujen vuoksi olla tiedossa jarrutettava massa suunnilleen, rajoitettu se. Joka tapauksessa volttien ja piikkiamppeerien siedossa on jarru huomioitava.
Venenopari autossa ei siedä niin isoa määrää jarrutuksessa hukattavaa energiaa. Vaihtoehtoisesti ei pakkia, ja mekaaninen jarru servolla. Pelastaa jarrutukset, mutta ei auta lähtöihin.
Lähdöissä saattaisi teoreettisesti auttaa polttiskoneitten kytkin, joka yhdistää voiman kulutukseen vasta korkeammille kierrosluvuille päästyä. Menee vaan sähkömoottorin suurin etu - lähtövääntö - hukkaan.