Porukan eivät tosiaan tajua, että kisatuotot ovat osa koko kerhon toimintaa. Siinä olen samaa mieltä, että jossakin kohtaa hinnoissa on optimi ja jos menee yli niin porukat äänestävät jaloillaan, mutta se jää nähtäväksi.
Ja samaa mieltä myös siitä, että niiden yhteistyökumppaneiden löytäminen ei ole kovin helppoa, koska lajin näkyvyys on heikko. Ehkä antavat kerran sponssia tukimielessä, mutta sitten loppuu. Siitä vaan soittelemaan 100 firmaa läpi joka kisaa ennen, alkaa varmaan jossakin vaiheessa käymään työstä ja mieleen alkaa hiipimään ajatus, että olenko mä tosiaan näin tyhmä, että teen tätä talkootyötä, josta vaan saa vi....lut niskaan.
Reijo Mattila
pj/Fullspeed RC
Meidän seuran vuosittaisista tuloista noin 2/3 tulee kisatuotosta (~4000eur), 1/3 tulee ratamaksuista. Kisatuotoilla kustannetaan osa ratamaksuista eli tilavuokrasta. Jos näin ei ole, syödään koko ajan kassasta, ja se ei ole järkevää pidemmän päälle ja toiminta tapetaan kyllä varmasti parissa vuodessa. Kisojen järjestäminen on välttämätön paha aktiiviselle seuralle, 1-3 kisaa vuodessa on yleensä tuo SM-kisojen määrä aktiiviseuroissa, osa kompensoi pienillä kisoilla lisätuloja, usein myös huomattavasti helpommin ansaittavaa rahaa huomattavasti vähemmällä työllä ja byrokratialla.
Näillä kisatuotoilla on rakennettu myös hieno krossirata talkoovoimin 2010-luvulla, osin myös sponssina, sekä hankittu kisamatot, jotta toiminta on kilpailukykystä olipa mittapuuna suomi taikka eurooppa yleensä. Jos vastaava raha olisi pitänyt kerätä harrastajilta, kustannus olisi ollut aika huikeita summia per jäsen.
AKK:n tuomat kustannukset eivät ole kuin 95eur kilpailulupa, ja seuralta laskutettavat jäsenmaksut, joista lisenssikuskeilta kertyy kympin verran menoerää seuralle per vuosi AKK:n suuntaan. Tuolla 95eurolla saa vakuutuksen, jollaista en ainakaan itse alkaisi ottaman kisatapahtumaa varten miljoonien eurojen rakennukselle, jossa itse olisit päävastuullisena, jos jotain ikävää sattuu tapahtumaan.
Kulurakenne SM-kisojen järjestämiseen esim. FTT-kisoille on meille seuraavanlainen:
-kisalupa 95eur
-palkinnot n 150-200eur
-sarjapalkinnot n 150-200eur
-TPJ:n kulukorvaukset n 100-200eur
-ajanottajan kulukorvaus n 300-400eur/vkl
-salivuokra n 500eur/vkl (minimissään, normitaksalla 1000e)
-buffetin tarvikkeet n 200-300eur
-teipit, suojapaperit, roskapussit, saippuat jne n 200eur
yht n 2000eur ilman ulkopuolisia kisasponsoreita. Hyvin läpivedetystä kisasta jää noin 75 kuskin kisassa kouraan noin 1000-1500eur. Jokainen voi itse miettiä onko se paljon vai vähän, jos vaikkapa tilavuokra maksaa 5000eur vuodessa, tai 2000eur kuukaudessa. Plus kaikki muut ylläpidot radoille.
Jos on yhtään perillä kustannusten noususta 2000-luvulla, niin ymmärtää varmasti että 50 markalla ei enää esim pesetä autoa vahapesussa Shellillä, hinta on lähemmäs 50euroa/laaki. Maitokin taitaa maksaa ainakin 2x enemmän kuin vuosituhannen alussa. Kisamaksut on meillä wanhaa perua, eivätkä vastaa millään tavalla nykyistä kustannustasoa, siksi kisamaksun nosto on perusteltu, jotta tämä laji ja seurat eivät katoa aivan totaalisesti, olipa se kiva asia tai ei.
Itsellä on tullu järkättyä eli oltua päävetovastuussa ehkä noin 25 SM-kisassa + lukuisissa kansallisissa ja kerhokisoissa, joten hommasta on aika hyvä tatsi. Toki kaikki ylimääräinen kustannus on aina ikävää ja ideaali osallistumismaksu olisi varmasti mieluiten vähemmän kuin enemmän, kunhan vain olisi volyymiä.
Yksi asia, mitä kovinkaan moni ei ehkä tule ajatelleeksi, on se, että mitä vähemmän aktiiveja on, ja mitä enemmän työmäärä kohdistuu harvoihin aktiiveihin, sitä vähemmän itse toiminnan kehittämiseen jää resursseja eli aikaa, voimia, mielenkiintoa jne, jos se kaikki kuluu perustoiminnan ylläpitämiseen. Tämä tarkoittaa suoraan myös sitä että kaikki toiminta on usein kädestä suuhun -periaatteella, koska yritetään pitää toiminta pystyssä, muttei ehditä kehittää toimintaa edistäviä asioita, jäsenhankintaa tai varojenhankintaa, koska muutamat aktiivit kuormitetaan aivan tappiin kaikella sellaisella, josta aivan jokainen rivijäsenkin selviää muutaman tunnin vaivalla per kisa.
Suorat seuraukset tästä on nähtävissä myös Suomessa, jossa muun maailman tapaan harrastajamäärät ovat pudonneet, kisoissa vähemmän jengiä, koska seurat eivät saa rekryttyä uutta porukkaa mukaan. Kisoja ei voi syyttää siitä, että harrastajamäärät laskevat, koska kyllä se porukka pitää ensin saada sinne kerholle ja paikalliselle radalle ajamaan, ei kukaan osta suksiakaan ja suuntaa suoraan SM-kisoihin harjoittelemaan.
