Noniin. Nyt on ensimmäinen tulikaste autolla ajettu ja aika raapustaa pari riviä mietteitä.
Omalta osaltani valmistautuminen Ylistaron reissuun oli kaikkea muuta kuin optimaalinen. Auton osalta pari kertaa kokeilua likaisella parkkarilla, that's it. Muutenkin koko reissu oli pitkään vaarassa muiden menojen takia, joten jo lähtiessä oli koko lailla ristiriitaiset tuntemukset homman suhteen. Käytännössä siis auton kisakuntoon tai nopeuteen radalla ei ollut minkäänlaista tuntemusta, paitsi se minkä autotallin pöydällä autosta pystyi oppimaan.
Reissuun lähdettiin koko perheen voimin ja perjantai olikin varattu Powerparkin keikalle, joka olikin positiivinen yllätys. Lauantaiaamuna sitten kisapaikalle suurin toivein. Taivas oli tumma, mutta rata kuiva - hieno homma. Muistaakseni kerettiin ajamaan yhdet tai kahdet AE:t, jonka jälkeen taivas aukeni ja vettä tulikin sitten koko loppupäivän. Alkuerissä auto meni jokseenkin hyvin. Kuivalla kelillä ajoin GRP-renkailla, koska Sweepistä minulla ei ollut mitään käsitystä/kokemusta. Kun rata julistettiin märäksi, oli vuorossa krossirenkaiden allelaitto ja korin sillppuaminen - ei hyvä, mutta kokemus kuitenkin tiesi kertoa sen, että krossirenkaalla ajetaan nopeimmat aika-ajoajat, silloin kuin rata on märkä.
Mitään isompia muutoksia en auton säätöihin märälle tehnyt. Tämä johtui oikeastaan siitä, että auto oli ns. pakettisetupilla ihan liian löysä hyväpitoselle radalle. Lauantain aika-ajoista jäikin paalupaikka käteen. osaksi myös sen takia, että muilla oli hieman ropleemia laakereiden, sähköjen ja moottoreiden kanssa. Noh - kaikki lasketaan. Omalta osaltani aika-ajoissa ei esiintynyt minkään laista teknistä hässäkkää ja ajokin meni ihan mukavasti huomioiden sen, että treeniä ei ollut alla yhtään.
Finaalin sitten startti paalupaikalta. Lähtö meni mukavasti ja lähdin vetämään letkaa. Sitä riemua sitten kestikin melkein kierroksen verran, kun auto hyytyi tien poskeen. Tässä vaiheessa kuskin kierrokset oli aikas korkealla. Pienen mietintätauon jälkeen auto nopsasti varikolle, vaihdelaatikko uudelleen kasaukseen ja takaisin baanalle. Ei siinä tietysti paljon sanomista enää ole, kun antaa kavereille narua 57 kierrosta.. Eli loppufinaali meni siinä körötellessä ja varoessa ettei sotke muiden ajoja. Vauhtia olisi kyllä piisannut ihan kivasti, mahdollisesti jopa voittotaisteluun saakka.
Illalla tein tarkemman analyysin tapahtuneesta ja keskeytyksen syyksi vahvistui vaihteiston yks'suuntalaakerin jumittaminen. Siis se oli todellakin niin jumissa, ettei sitä saanut edes vasaralla irti akselista. Oma veikkaus tähän on se, että kun ajaa koko päivän vesisateessa, pitäsi laakeri puhdistaa ja öljytä joka hiitin jälkeen. Tai sitten lakru oli vaan viallinen, mistäpä tuota tietää.
Sunnuntaina päivä uusi ja kelikin näytti paremmalta. Kuivaa oli tiedossa koko päiväksi, joten autoon piti tehdä hieman muutoksia. Iskariöljyjä laitoin hieman jäykemmäksi ja olisin kaivannut myös hieman jäykempiä jousia, mutta niitä ei siihen hätään ollut tarjolla. Laskin maavaraa alemmaksi ja vaihdoin vielä etudiffin hieman löysemmäksi. Auto kulki edelleen hyvin, mutta vaihteiston kanssa oli edelleen hieman hankaluuksia vaikka vaihdoin siihen kaikki osat lauantai-iltana. Yhdessä hiitissä oli pinjoni irronnut (yleensä se ei ihan itsekseen irtoa, joten epäilen, että yks'suuntalaakeri oli tässäkin tapauksessa jumittanut ja "potkaissut" pinjonin irti), toisessa hiitissä laakeri jäi ulvomaan tyhjää, eli ei ottanut kiinni kumpaakaan suuntaan. Lopputuloksena kuitenkin finaaliruudukon kakkospaikka.
Sunnuntain finaalia tuli ajettua noin 20 minuttia, kun ensi huomasin, että autosta puuttui kakkosvaihde. Yleensä se on lopun alkua, niin nytkin. Vaihdelaatikko leipoi parin kierroksen kuluttua ja keskytys vahvalta kakkossijalta oli tosiasia. Tässä kohtaa oli tosiasia myös se, että minun osalta taistelu puolustavana GT8 sarjan voittajana oli käytännössä ohi. Harmitti niin vietävästi. Kuivalla kelillä jeppe osoitti kovan vauhtinsa, joten voittoon tuskin olisi ollut asiaa, mutta olisi se palkintopallisijoituskin maistunut.
Purin ja putsasin auton tuossa viikonlopun aikana ja totesin, että sunnuntain keskytys johtuikin irronnesta kytkinkellosta - eli ihan oma moka! En tiedä oliko tämä sitten hyvä vai huono uutinen, mutta tässä taas esimerkki siitä, että perusasioiden kanssa pitää aina muistaa olla huolellinen.
Summasummaarum, vaikka tuloksellisesti kisat meni päin sitä ihteään, näin pienen tuumaustauon jälkeen fiilis on kuitenkin ihan hyvä. Vauhti oli jokseenkin siinä mihin viime syksynä jäätiin ja auto toimi kaikilta muilta osin moitteettomasti eikä mitään osia mennyt koko viikonloppuna rikki, poislukien tietysti nuo vaihteiston rattaat ja laakerit. Tietysti se ei kovin paljon lohduta, jos finaaleita ei pääse maaliin. Asia on vaan niin raadollista, että nopeimman kuskin viitta vaihtuu silmänräpäyksessä ensimmäiseksi keskeyttäjäksi ja kisan viimeiseen sijaan, kuten kävi lauantaina. Tässä konkretisoituu se harjoituksen ja parin kunnollisen testipäivän puute, kun ei ratoja ole missä ajaa, niin vaihtoehdot on vähissä. Ehkäpä tässä loppujen lopuksi harmittaakin juuri se, ei niinkään tuo yksittäinen kisa.