Ehdottomasti vahvin muisto armeijasta on se yhteenkuuluvuuden tunne. On aika outoa että vaikka et kaikista tyypeistä pitäisikään, niin yhdessä koetut myötä- ja vastamäet hitsaavat kyllä porukan yhteen. Ja kun tietää ettei ole yksin ongelmien kanssa niin taakka helpottuu kummasti. Osalle porukasta tuo saattaa olla myös siinä mielessä ainutkertainen kokemus, ettei tulevaisuudessa enää koskaan saa yhtä paljon kavereita ympärilleen. Veikkaan että siitä samasta syystä yksi jätkistä itki rivissä kun sotilaspasseja jaettiin ja oli kotiinlähdön aika. Siinä mietittävää.
Se herkistelystä, kuka tarvii kavereita jos on muoviräjähdettä. Aselajista riippuen tulee tutustuneeksi asioihin joihin ei siviilimaailmassa, melko suurella varmuudella, koskaan pääse käsiksi. Sotilasräjähteet, panssarivaunut, miinat, nuo olivat ehkä ne oman aselajin erityispiirteet, oma hohtonsa siinäkin. Ylipäänsä sellaisia kokemuksia kannattaa aina tilaisuuden tullen hankkia, jotka arvioi ainutkertaisiksi, olipa kyse melkein mistä hyvänsä. Onpahan muisteltavaa.
Muutama sana vielä maanpuolustuksesta. Vaikka tilanne tällä hetkellä onkin rauhallinen, on puolustuskykyä pidettävä yllä. Tilanne on sama kuin palolaitoksen kanssa, miehiä ja letkuja ei voi alkaa keräämään kokoon siinä vaiheessa kun punakukko jo kiekuu. Ei vaikka järjestelmän ylläpito on raskasta ja kallista. Voidaan kuitenkin lohduttautua sillä, ettei kukaan pääse sen helpommalla, maailmassa ei ole yhden yhtäkään sotilaallista tyhjiötä, jokaisessa maassa on armeija, oma tai vieras.
Mitä tulee Suomen mahdollisuuksiin Venäjää vastaan, pitää muistaa se ettei tarkoituksena olekaan mahdollisen sodan voittaminen, ei välttämättä edes jatkosodan kaltainen torjuntavoitto. Meille riittää se että maahantunkeutumisen hinta pidetään viholliselle riittävän korkeana, tämä sama tekijä konkretisoituu parasta aikaa Tsetseniassa ja Irakissa. Armeija voi olla sotilaallisesti lyötävissä, mutta maanpuolustustahto on siinä määrin korkea ettei maan haltuunotto ole hyväksyttävillä menetyksillä mahdollista. Tämän tiedostaminen ei tietenkään takaa loputonta rauhaa, senkin on historia osoittanut, mutta seikalla on suuri merkitys.
Toinen suosittu perustelu armeijan tarpeettomuudelle on modernin sodankäynnin tekniikka, rynnäkkökivääristä ei ole hyötyä kun vihollinen iskee ohjuksilla ja lentolaivueilla. Sellaista sotaa ei vielä olla nähty, eikä tulla näkemään, jossa maa miehitettäisiin lentokoneista käsin.
