Ei ehkä kuulu tähän topiciin, mutta kysyn kuitenkin: keskitytäänkö kerhoissa liikaa kilpailutoimintaan? Omasta mielestäni tällä hetkellä mennään liikaa kisakärjellä. Meillä on suuri osa, jos ei suurin, niitä harrastajia, jotka haluavat ajaa ihan vain omaksi huvikseen. Liika painostus kisaamiseen vie heiltä halun tulla vain "ajelemaan". Tämä porukka kannattaisi ottaa tosissaan, he kuitenkin omalta osaltaan osallistuvat hyvien puitteiden kustannuksiin.
Tämä on mielestäni hyvä ja tärkeä keskustelu, koska laji kaipaa ehdottomasti lisää harrastajia joka tasolle hyvien puitteiden mahdollistamiseksi meille kaikille. Rempalta myös hyvä pointti. Tiedän tämän olevan arka ja tunteita herättävä aihe, mutta oma mielipiteeni on, että ainakin huipputason kilpailutoimintaan keskitytään ehkä hieman liikaa. Useimpien perusharrastajien tavoitteena kun ei ole se A, B tai edes C-finaalipaikka valtakunnallisissa kisoissa, vaan se, että saa kisata kaverin kanssa paremmuudesta radalla, kehittää omaa ajamistaan ja pitää hauskaa. Ymmärrykseni mukaan monet aloittelevat, vuoden-pari harrastaneet kuskit tuntuvat sinänsä olevan kiinnostuneita myös kisaamisesta, mutta kynnys osallistua isompiin kisoihin on melko korkea, koska taso on niin kova. Kenties tarvittaisiin lisää rentoa harrastamista tarjoavia kisoja, joiden taso olisi sellainen, että osallistuminen olisi taviskuskillekin mielekästä ja joiden säännöt ja ajoformaatti olisivat sellaiset, että ne tarjoaisivat positiivisia kilpailuelämyksiä ilman turhaa pönötystä. Jos ottaa esimerkkinä vaikka kymppibugit ja Hakkilan turffiradan, niin taviskuskeille ei ole tarvetta erotella tuuppia ja nelkkua eri luokkiin, vaan olennaista olisi saattaa samaa vauhtia ajavat kisaamaan keskenään kalustosta riippumatta.
Minusta kisoissa parasta on juurikin se, että pääsee ajamaan oikeasti kilpaa omantasoisten harrastajien kanssa. On kovin turhauttavaa olla radalla samaan aikaan pro-kuskien kanssa, jos joutuu koko ajan keskittymään pelkästään kierroksella ohittavien väistelyyn. (Nimimerkillä kokemusta omaava...
) Yllä joku kysyi, miksi harjoituksia ja alkueriä tarvitaan kisoissa niin paljon. Hyvä kysymys. Mielestäni monissa kisoissa (pl. SM ja muut "arvokisat") riittäisi hyvin yksi tai korkeintaan kaksi yhdistettyä harjoitus-/alkueräsessiota, jonka jälkeen parhaan kolmen kierroksen perusteella tehdään eräjako finaaleihin, joita sitten ajetaan 3-5. Näin kisat saataisiin kestoltaan lyhyemmiksi (aamukahdeksasta iltaseitsemään kestävä kilpailu on monelle ajankäytöllisesti liian pitkä ja turhauttavaa odottelua on liikaa) ja osallistujat pääsisivät aidosti kisaamaan "turhan" radan kiertämisen sijaan. Jos taas osallistujia on vähän, kuten vaikkapa arki-illan kerhokisoissa, pitäisi jotenkin huolehtia siitä, etteivät vauhtierot kasva liian suuriksi, kun kaikentasoiset kuskit ovat yhtä aikaa radalla. Onko se tapa sitten, että pro-kuskit ajaisivat 75% tehoilla tai jotain vastaavaa, mutta jotain asialle pitäisi mielestäni tehdä.