80% valmistatuminen on 50% suoritus sanotaan, tai ainakin muistaakseni Tami Tamminen tuppaa sanomaan jotain sinnepäin aina lätkäkisojen yhteydessä.
Niin se oli omaltakin osalta Salon kisojen kanssa, kiireinen kesäkuu näkyi ja heikko suoritus jätti kisojen jälkeen paljon parantamisen varaa, ei ehkä niinkään ajamisen mutta erityisesti moottoriosaston suhteen. Ei vain löytynyt sitä varmuutta moottorimerkin vaihdon jälkeen jota lajissa menestyminen vaatii.
Siitä sitten sisuuntuneena (no ei nyt ehkä kuitenkaan aivan, sillä onhan radalla käynti aina hauskaa muutenkin) pakkasin sunnuntaina kamat ja suuntasin Turun radalle hakemaan säätöjä lomakin kun kerta vihdoin alkoi. Aikaa tuli vietettyä pari tuntia ja suunta hyvä mutta toivomisen varaa edelleen jäi.
Sunnuntai iltana Naantalin auringossa purin koko moottoriosaston, vaihdoin kytkimen osat sekä pakoputkiston tiivisteet, kokosin ja pulttasin pakoputkiston sillä tavalla autoon kiinni että koko paketti tuntui tukevalta.
Kisoissahan tuo yrityksestä huolimatta jätti toivomisen varaa eli pakoputkisto heilui ja päästi nesteitä yhtymäkohdista ulos, joista ei se ei suinkaan kuuluisi. Vaikka Orionin paketti laadukas onkin, noissa liitoksissa on mittojen suhteen hieman parannettavaa eli sitä ei saa kunnolla riittävän tiukaksi paketiksi mukana tulevien tiivisteiden ja jousien kanssa. Samaa sanoi kisojen toinen CRF kuski, joka tosin oli tehnyt hommansa paremmin ja tuloksena kauniisti toimiva moottori jota katselin hieman kateellisin silmin ;-)
No enihau, tuo homma tuli tehtyä ja tänään maanantaina suuntasin Turun radalle uudelleen Saben kautta, josta hain kourallisen tulppia samalla ikäänkuin varmuudeksi. Radalla korkkasin uuden 5L kannun JP-nitron uutta PSR polttoainetta (jep, uusitulla reseptillä) ja jatkoin säätöhommaa. Nyt olikin käsillä aivan eri meininki. Moottori vastasi säätöihin erinomaisesti ja pikkuhiljaa löytyi sellainen yhdistelmä, että ajaminen tuntui erinomaiselta. Nyt myös auto pysyi konepellin alta puhtaana ilman roiskeita ja jäämiä.
Olin jo lopettelemassa mutta näihin aikoihin paikalle sattui ystävällisesti myös paikallinen Aapeli, joka 5eur maksua vastaan avasi luukut ja pääsin hyödyntämään koko rataa korokkeeltakin. Nyt oli moottorissa tosiaan aivan eri meininki kuin lauantaina ja tästä onkin hyvä jatkaa. Tulos oli osiensa summa, mutta mainittakoon että tuo polttoaine myös tuntui jotenkin aiempaa reseptiä paremmalta vaikka enpä missää nimessä väittäisi tätä edellistäkään huonoksi.
Lopettakoon tyytyväinen hymistely, jotta alamäki ei taas välittömästi ala. Jos tästä joku saa oppia & ymmärrystä samalla niin hyvä, opetuksena olkoon että jos pakoputkistossa on vuotoja niin tiivistämällä se toimii varmasti paremmin - yllätys ;-)
Sen verran tosta voi vielä mainita että lämmöt pyöri jossain 100-110C ja pienimmällä kuristimella löytyi paukkua sen verran, että taka suoran "pöydän" pystyi kokolailla klaaraamaan yhdellä loikalla eli ihan kohtuullisesti.
