Kiitokset Ulvilan järjestäjille hyvin hoidetusta kisapäivästä. Kaikki toimi ja meininki oli hyvä. Äänentoisto on se ainoa vaiva sisäradoilla, kun varsinkin SC4 autot pitävät aika jäätävää mekkalaa. Rata on kerta toisensa jälkeen mainio ja tuo alusta vaan on edelleen oma suosikki. Hyvä ja looginen pito ja renkaan kulutus on aivan minimissä.
Itse olin perjantaina ajamassa treeniä ja oli mielenkiintoista havaita, ettei Turkuun verrattuna tarvinnut juuri isosti koskea auton säätöihin. Pikkasen ohuemmat öljyt iskareihin ja keskidiffiin riitti ja loput oli ajolinjojen opettelua.
Lauantaina oli heti aamusta vauhti ihan suht hyvin kohdallaan ja uusittu profiili oli jopa vanhaa helpompi, ainakin omasta mielestä. Treeneissä pääsi hyvää rytmiin ja alkueriin pääsi lähtemään "paalupaikalta" Aleksin hengittäessä niskaan. Alkuerissä jostain syystä tärisi ja pahasti eikä ajamista tahtonut saada kontrolliin millään. Silti jotenkin sai räpellettyä 1. sijan. Toinen erä olikin huomattavasti rennompi ja melko selkeällä erolla TQ:ksi. Kolmas erä meni muita kiritellessä, kun itselle tavoitteena oli ottaa Aleksin ajama nopein kierros omaan haltuun. Siinä toki onnistuin, mutta samalla erän tulos meni pipariksi.
Finaalien alla jännitys kohosi taas pilviin ja ajatus "paalulta on vain hävittävää" hiipi mieleen. Alku olikin melkoisen hermostunutta ajoa, mutta Samulikaan ei tullut lähelle, joten taisi sielläkin vähän täristä. Jossain kohtaa huomasin Samulin tekevän takana virheen ja samalla oma ajo rentoutui ja loppu menikin kruisailuksi. Toiseen erää pääsi jo hiukan helpommin, kun tärinä oli helpottanut. Alusta asti rentoa ajoa, mikä näkyi vauhdissakin. Lopussa pieni virhe ja olin tolpassa kiinni ~7s, mutta siltikin maaliin kärjessä ~4s erolla. Kolmannessa alkuun pieni virhe, jonka seurauksena tipuin sijalle 4 ja sieltä lähdettiin sitten painamaan takaisin kärkeen. Ensin painetta Aleksille ja muutamia kierroksia myöhemmin paikka vihdoin aukesi. Samulin kanssa saikin sitten vääntää kauemmin. Nuorehko kuski kesti puskurissa kiinni ajoa todella hyvin eikä hötkyillyt, kunnes lopulta pienen virheen seurauksena päästiin pääsuoralle vierekkäin ja siinä ohi. Pienesti osuttiinkin, mutta tuomarin kanssa varmistin, että kilpailutilanteessa osuttiin eikä ollut rankkuihin aihetta. Samalla erävoiton kautta varmistui koko kisan voitto, joten viimeiseen erään sai lähteä täysin paineetta ja tavoitteena oli vain painaa 30 kierrosta tauluun. Paineeton ajo näkyi, joten koko muu A-finaali jäi kierroksella
. Voisi sanoa, että vauhti oli koko päivän kohdallaan.
Seuraavaksi sitten Turussa joulukuun alussa, missä joutuu taas varmasti ajamaan kovaa ja tarkasti jos mielii pysyä kärjessä.
Kiitokset vielä
Tekno RC:lle, RcCenterille sekä Janne Maulalle korin maalaamisesta.
-Mikko M. #3-