Eka kausi tp10:lla takana. Ajattelin kirjoittaa vähän mietintöjä että joku muukin saisi kipinän ajaa tätä hienoa luokkaa.
Ennakkoluulot/ongelmat minulla keväällä:
- auto kulkee liian lujaa, minulla pysyy vaan TSP auto hanskassa
- Moottori on hankala säätää ja sit autossa on joku kytkin ja vaihde myös?!
- Saanko tankkaajan jostain kisoihin
- kulut?
Auto kulkee todellakkin lujaa, mutta koska on kyseessä polttomootori niin vääntöä ei ole paljon, tämä ja foami renkaat tekee autosta todella helpposti ajettavan. Auton nopeuksiin tottu nopeasti ja tätä luokkaa on nautinto ajaa.
Moottoreista en ymmärä vieläkään kauheesti, mutta perusteet on jo hallussa. Sain aina apua muilta säätöihin ja pääasiallisesti moottorini toimi hyvin, loppukaudesta opin jo itsekkin säätämään yläneulasta lämpötilan mukaan. Ei taida olla loppujen lopuksi kauheen vaikea asia kun tähän perehtyy vähän enemmän. Tästä on hyvä treena lisää vielä nyt syksyllä ja ensi vuonna voisi ottaa tästä enemmän vastuuta itse.
Kytkin ja vaihde tuottivat tuskaa alussa, nyt sujuu jo niiden kasaaminen ja niiden säätäminen, oppimista on vielä paljon siinä että miten ne pitäisi olla säädetty. Tässä olisi paikka ehkä että kerhot järkkäisivät "oppipäiviä"?
Joskus oli vähän hankalaa mekkaajan kanssa alkuerissä mutta nekin aina järjestyivät, suurin syy oli tähän että PKSRCA:n kaikki kuskit oli niin monesti samassa erässä.
Kulupuolella luokka on varsin maltillinen, hyviä autoja on tarjolla käytettynä ja tämmösellä onkin hyvä aloittaa. Kovat kuskit ajavat ainakin kahdella moottorilla, mutta väittäisin, että jos ostaa yhden hyvän moottorin aloittelijana. Sillä ajaa hyvin koko kauden ja vähän treeniäkin, kuhan siitä pitää hyvää huolta ja varmistaa, ettei ylikuumene tai mene roskaa moottoriin. Jos haluaa ajaa kahdella moottorilla, kannattaa ehdottomasti panostaa kahteen kytkimeen.
Rengas puoli onkin vaikeampi, itse käytin n. 2-3 kierrosta renkaita per kilpailu ja sit vielä yhden kierroksen lisää niissä, missä pääsin finaaliin. Näistä jää ihan hyvät treenirenkaat tai ensi kilpailun alkueriin. Joten hiukan pihistämällä voi pitää rengaskuluja pienempänä tai sit voi toki laittaa joka erään uudet alle, jolloin kustannukset varmasti nousevat taivaisiin. Fuelia menee loppujenlopuksi aika vähän, joten en näkisi sitä kustannuksena. Ehkä isompana ongelmana se, että vähän ennakoi että on aina fuelia matkassa.
Se, mikä tuli hiukan yllätyksenä, on se, että kuluvia osia pitää olla pakissa reilusti enemmän kuin sähköpuolella. Remmejä, laakereita, rattaita, pinioneita, tulppia ja hammasrattaita. Nämä ovat kaikki kulutustavaraa ja näitä joutuukin vaihtamaan tiuhaan tahtiin, jos mieli tekee ajaa 45mins finaaleja maaliin. Jos käy nurmikolla kerrankin, se voi olla remmin loppu.
Periaatteessa autot ovat kohtuu huoltovapaita, mutta kannattaa kummiskin se 1-2 iltaa varata ennen kilpailua, että käy auton läpi ja piipahtaa radalla katsomassa että kaikki toimii. Eniten huoltoa näki vetarit sekä laakerit minun autossa kauden aikana.
Ensimmäinen kausi kannattaa varata tutustumiseen ja yrittää varata joku tuttu tai puoltuttu katsomaan perään. Itselläni oli JarkkoM, jonka ansioista pystyin ajamaan kilpaa finaalipaikoista, kun hän oli auttamassa koko kauden auton kanssa sekä kilpailuissa että treeneissä. Kiitos myös muille kilpailijoille jotka auttoivat minua.
Ei kannata jäädä istumaan ongelman kanssa yksin, vaan rohkeasti kysyy muilta ja pitää toki varata myös sen verran intoa että on valmis tekemään itse kaiken, ei kukaan sun puolesta sun autoa korjaa vaikka apuja on tarjolla.