Olihan ihan mukava reissu vaikka säät oli taattua EM-laatua. Alla vähän turhan pitkä tarina omasta kilpailustani (ei ole pakko lukea kun ei ole edes kuvia keventämässä).
* * *
Torstai - Vapaatreenit + 2 erätreeniäTreenipäivä torstai meni sadetta pidellessä. Osa porukasta treenasi sadekeliä varten, sillä koko viikonlopun sääveikkaukset näyttivät kyllä melkoisen kosteilta. Itse annoin muiden ajaa ja suunnittelin sekä toteutin kalustoon pienimuotoisia sadekelin suojauksia (just in case). Viimeisen erätreenin meni "virtuaaliajamaan" muiden autoa korokkeelle omalla ohjaimellani. Tällä tavoin rataan sai edes jotain tuntumaa.
Sään haltija oli myös varsin piristävästi ironisella päällä, sillä sade loppui hieman ennen treenien loppua ja rata kuivui täysin vain hetken sen jälkeen, kun viimeinen treenierä oli ajettu. :mrgreen:
Perjantai - erätreenit + 2 alkuerääPerjantai aamuna oli rata tietenkin taas märkä, joten erätreenit aloitettiin kostealla radalla. Itse jätin vielä ensimmäisen treenin ajamatta kaluston varjelu mielessä, mutta toisessa harjoituksessa rata oli jo kalustoturvallisella kosteustasolla, joten oli aika käydä ajamassa ensimmäinen akullinen kisaradalla. "Laikukkaalla" radalla ei paljoa tuntumaa saatu, mutta tulipahan ainakin kokeiltua, että auto liikkui ja meni suurin piirtein sinne, minne kuski halusikin.
Ensimmäinen alkuerä meni aikalailla hapuillessa, mikä oli tietenkin odotettua, mutta toisaalta harmillista. Sade pilasi kolmen viimeisen erän ajot, joten helppoja pisteitä olisi ollut jaossa.
Toiseen alkuerään en päässyt harmittavasti ollenkaan, sillä isoratas hajosi juuri ennen toista lähtöä.
Lauantai - 3 akuerääLauantaina päivä alkoi "ruotsalaistyylisesti" vapaalla harjoituksella :shock: . Mutta kieltämättä treeni tuli tarpeeseen. Kilpailun kannalta treenin teki hyväksi se, että rata oli heti puhdas ensimmäiselle erälle, joten heillä oli hyvät olosuhteet huippusuorituksiin ja he tällä tavoin pääsisivät hyödyntämään aamun viileyttä loppupään eriin verrattuna. Yleensähän tuo olosuhde-etu on enemmänkin loppupään erillä.
Lauantain alkuerät päästiin ajamaan kokonaisuudessaan kuivalla kelillä. Omalta kohdalta lauantain ensimmäinen alkuerä meni hapuillessa ja laskentakin onnistui hukkaamaan kierroksia. Varalaskennan avulla korjatuissa tuloksissa löysin eräkierroksella itseni sijalta 60. Kokonaistuloksissa olin tässä vaiheessa sijalla 46, mutta tuo ei säilyisi ilman selkeää parannusta pisteissä.
Toinen alkuerä meni ilman suurempia virheitä. Tuntuma rataan tosin edelleen täysin kateissa. Tuloksena kuitenkin varsin kelvollinen 39. ja vain 12 sekuntia kärjestä. Kokonaistilanteessa olin tässä vaiheessa 44.
Viimeisessä alkuerässä oli tarkoitus pienentää pistepottia vähintäänkin reilulla 10:llä pisteellä (edellisellä eräkierroksella olisi tarkoittanut reilun sekunnin parannusta ajassa) ja yrittää kammeta vielä vähän parempaan finaaliin, mutta kalusto oli toista mieltä. Paketista revitty täysin tuliterä moottori ei toiminut, joten erä jäi ajamatta. Olisi vaan pitänyt jatkaa parit talvikisat, kaikki kesäkisat ja kaikki treenit maaliskuun jälkeen ajetulla hyväksi havaitulla koneella (ja turisti muka panostusta
).
Sijoitus kokonaistilanteessa putosi muutamalla pykällä ja olin alkuerien jälkeen 49. Luvassa siis vääntöä E-finaalissa.
Muutama minuutti viimeisen alkuerän jälkeen taivas repesi ja illaksi suunnitellut jumbofinaalien treenit siirrettiin seuraavaksi aamuksi.
Sunnuntai - Finaalitreenit ja finaalit Aamulla satoi ja näytti siltä, että finaalit ajettaisiin märässä. Finaalitreenissä ajoin vain yhden installaatiokierroksen todetakseni vanhan luottokoneen edelleen toimivaksi. Sadesuojausten varsinainen koeponnistaminen sai jäädä myöhemmälle ajankohdalle.
Ensimmäinen E-finaali ajettiin täysin märissä olosuhteissa. Suojaukset joutuivat siis todelliselle koetukselle. Kaikki toimi hienosti ja hyvän finaalitaiston jälkeen olin maalissa kakkosena. Tästä opin ainakin omakohtaisesti sen, että myös harjattomilla pärjää sateessa loistavasti ja vieläpä siten, että tarvittavat kokoonpanomuutokset pystyy tekemään vain parissa minuutissa. Ja sehän se on rules!
Toinen finaali ajettiin nopeasti kuivuvalla radalla. Radalla oli jo formulatyyliin kuiva ajolinja etusuoralle lähtöä lukuunottamatta. Lähdin kuitenkin sadekelin renkailla ja tämä valinta osoittautui oikeaksi. Vielä muutama minuutti ennen lähtöä rata näytti sen verran märältä, että minulla oli autossani aluskori. Tämä sai minut jännittämään hieman säätimen ja moottorin lämpöjä. Kärkeen päästyäni rauhoitin menoa ja pyrin pitämään vehkeet viileinä. Hommat toimi ja tuloksena finaalivoitto.
Viimeiseen kuivalla radalla ajettuun finaaliin lähtöasemat olivat hyvät, sillä taskussa oli jo hyvät pisteet. Takarivistä olisi vaikea nousta kuivalla kelillä kärkitaistoon, mutta kahdessa ensimmäisessä finaalissa myös hyville sijoituksilla ajaneita 2. ja 3. ruudusta lähteneitä brittikuskeja lähdin metsästämään. Sain napsittua heti lähdössä pari sijaa ja erä meni muutenkin melko ok. Maalissa 3. ja molemmat britit takana, joten finaalivoitto oli sillä selvä.
* * *
Oma ajaminen alkuerissä oli kyllä kaikkea muuta kuin täydellistä. Torstain treenien puute näkyi ajamisessa selkeästi ja paremmalla ajolla olisi korkeampi finaali ollut helposti mahdollinen. Tosin vastaava ratatuntemuksen puute vaivasi varmaan useampia muitakin kuljettajia, joten...
Rata oli etukäteisodotuksista poiketen varsin mielenkiintoinen. Kallistetut kaarteet etu- ja takasuorien päässä tekivät radasta todella hauskan. Itse en ainakaan päässyt noilla muutamilla kisalähdöillä vielä sille tasolle, että olisin kokenut kärsineeni tehon puutteesta. Ajoittain kateissa oleviin ajolinjoihin katosi sekunteja enemmän.
Kokonaisuudessaan reissu oli erittäin hauska ja EM-kisoihin on kyllä yritystä päästä mukaan jälleen ensi vuonna. Kiitokset matkaseurasta Jassulle ja Arille ja teknisestä tuesta Sakelle, Simolle ja muulle Corallyn väelle!
Onnittelut ja pahoittelut, jos luit koko tarinan
