Onko kukaan miettinyt reikien syvintä olemusta?
Siis ihan minkä tahansa reijjän, ei minkään tietyn.
Reikähän määritellään yleisesti sen mukaan mitä sen ympärillä on, esim reikäleivän reikä, avaimenreikä, spurrin reikä, seinässä oleva reikä.
Jos jätetään reijjän ympärys huomioimatta, reikä itsessäänhän on perustyypiltään täsmälleen samanlainen, ainoastaan sen koko ja muoto vaihtelee erittäinkin paljon.
Jotta reikä voitaisiin erottaa muusta ympäritöstään, sen ympärillä on oltava jotain, reijjän ympärys siis.
Ympärys siis määrä, mistä reijästä kulloinkin on kysymys.
Nyt päästään mielenkiintoiseen vaiheeseen:
Koska reikiä ei voi nähdä ilman niitä ympäryksiä, kaiken järjen mukaan meidät kaikki on ympäröity reijjillä.
Suunnattomalla määrällä reikiä, isoja, pieniä ja pirunpieniä reikiä aivan kaikkialla ihan vierivieressä.
Vai onko joku erimieltä?
Juu niin arvelinkin ettei.
Ajatteleppas että juuri tälläkin hetkellä ihan nenäsi edestä saattaa leijua esim juuri se reikä minkä naapurin äijä ensitalvena aikoo kairata lähijärven jäähän.
Tai juuri se reikä, mikä ilmestyy lempisukkasi kantapäähän vappuun mennessä.
Tai se reikä, mikä on peräisin sen lehmän sieraimesta, mistä tehty pihvi oli viimeksi syömäsi hampurilaisen välissä.
(voihan se tietysti olla jokin muukin lehmässä oleva reikä, mistä sen voi koskaan tietää minkä osan lehmästä hampurilaisen välissä söit)
Asiaa kannattaa pohtia erityisesti silloin kun on juuri nukahtamassa.
Tai silloin jos syö.
Mutta eikö ole hirmu kiva asia että reikä itsessään ei haise miltään ilman ympärystään?