Koska pitää olla aina jotain rakenneltavaa kun ajamaankaan ei vielä pääse niin tuli ostettua eräältä harrastajalta pois edullisesti tämä vanha klassikko, Inferno MP75 vuodelta 2001 (oli muuten tuolloin vuoden auto mm. RC Carissa).
Uudemmista Inferno malleista sen erottaa kullanvärisistä iskaritorneista, suspension- ja ohjauslevystä sekä eloksoimattomasta radio- ja pohjalevystä. Kunto ei ollut huono mutta luonnollisesti kuusi vuotta kaapissa maannut auto vaatii pikkasen huoltoa ajokuntoon saattamiseksi, ilmeisesti autolla ei oltu kuitenkaan paljon mitään ajettu.
Hyvä puoli tässä autossa on että osia saa pilkkahintaan kun pikkasen etsii. Auto on täysin ajokunnossa jo nyt mutta pientä odottelua vielä muutamien viripalikoiden osalta tehdäkseni autosta vakiota kevyemmän. Tällä hetkellä auton paino moottorin, pakoputkiston ja servojen kanssa, ilman renkaita ja koria, on tasan 3 kg. Odotettavissa on vielä laihdutuskuuria muutamalla grammalla kevennetyn Fioronin Option Team 4mm alustan sekä Hardcore Racingin titaanisten iskaritornien myötä. Alustalevystä maksoin jopa 40eur (sis kuljetus) ja titaanisista osista noin 5 eur kpl (!) hehe.. ei kauhean paljon ottaen huomioon että osat ovat uusia. Orkkishinnat kun olivat moninkertaiset vielä pari vuotta sitten.
En tiedä mitä näiltä kevennyksiltä voi odottaa mutta jos sata grammaa tai pari lähtee vielä niin ihan bueno. Kun vanhoja lehtiä selailee niin on hauska nähdä kisakuvia jenkeistä joissa usein samaiset osat vilahtelee kuvissa useammassakin autossa, melkeinpänä enemmän sääntönä kuin poikkeuksena kun jenkeistä on kyse. Kyllä siellä tosin ihan vakioautollakin on tuolloin kovaa menty.
Ihan alkuun tietysti purin autoa mm. etupään ja ohjauksen osalta jotta se saatiin palautettua toimintakuuntoon. Vähän WD40:stä ja putsausta sekä JP-nitroracingin ihmerasvaa niin ohjaus pelaa taas moitteetta. Osat ovat niin laadukkaita että kun pinnassa oleva ruoste ja muu lika on poistettu kevyesti niin osat ovat jälleen moitteettomia.
Puhdistuksen yhteydessä keskidiffin päärattaan tilalle laitoin kevennetyn, joka löytyi itseltäni ennestään, ja tuo orkkis - koko diffi itse asiassa - jää varaosaksi uudenveroisena (ei kulumaa). Laitoin 7K öljyn keskelle.
Luonnollisesti avasin perät ja kaivoin bokseista esiin orkkisdiffit. Putsaamalla niistäkin tuli kuin uudet kun lika oli putsattu pois ja laakerit vaihdettu. Vaihdoin luonnollisesti myös öljyt niistä ja samalla kaivoin pakista TCD ratassarjan, jonka asensin etudiffiin ja vähän Shellin 80wt vaihteistoöljyä mukaan. Taakse on valittavissa nyt useampikin vakiodiffi, aloitan 3000:lla öljyllä mutta valmiina on myös 1K öljyllä täytetty. Noista voi lähteä hakemaan sopivaa.
Samassa yhteydessä sovittelin myös Tactylejä, mutta ne jäävät varsinaiseen kilpa-autooni, Matrixiin.
Vanhamallisten C-palojen tilalle laitoin uudemmat 20-asteiset jotta kääntyvyyttä saadaan aavistuksen lisää. Autossa tuli mukana etuvakain sekä etujäykistin joten niitä ei tarvitse erikseen lähteä tilailemaan, hyvä. Edessä autossa on erinomaisessa kunnossa olevat nivelvetarit. Sen sijaan koiranluumalliset keskikardaanit korvasin uusilla nivelletyillä ja täytyy katsoa jos teen takavetareille saman. Tämä vähentää tärinöitä ja kolinaa. Toisaalta koiranluumallisilla on ajettu vuosia ihan sujuvasti, joten tuo panostaminen saattaa olla pikkasen turhaa. Auton mukana tuli myös vantit, jotka asensin ylätukivarsiin, nopea juttu. Omistaja ei ollut jaksanut tehdä vaan olivat vielä avaamattomissa pusseissa odottamassa.
Vakioiskarit tuntuvat olevan myös hyvässä kunnossa mutta trendin mukaisesti pitää olla big boret. Sellaiset kun sopivasti löytyi pakista niin ei muuta kun asennukseen. Ainakin pöydällä tuntuvat hyviltä ja pituus juuri sopivalta. Fioronin alustalla ulosjoustua pitäisi tulla myös jonkin verran lisää näillä jonkin verran pidemmillä iskareilla, etenkin takaa (edessä pituus aikalailla sama).
Mukava homma myös että radiolevy vastaribokseineen on yhteensopiva Inferno GT:n kanssa. Siten säästän servoissa sievoisesti sillä nopealla siirrolla koko hoidon saa siirrettyä autosta toiseen. Ei tarvitse siis erikseen ostaa sähköjä tähän autoon. Sen verran täytyi kuitenkin nähdä vaivaa että vaihdoin uudet servosarvet autoon, jotta niitä ei tarvitse autojen kesken vaihdella, varsinkin kun GT infernossa on vain yksi jarru ja jäykkä akseli.
On itse asiassa ihan hauska päästä kokeilemaan pitkästä aikaa miltä muutaman vuoden takainen kilpa-auto tuntuu lapasessa, nyt kunnon ohjauslaitteilla varustettuna. Silloinhan - jep itsekin tämän saman auton joskus omistaneena - varmaankin suurin ajonautinto kaatui hatariin sähköihin, kun ei tajunnut niiden isoa merkitystä kilpa-autossa. Moottorina tuolloin oli RB WS7II, nyt III.
Uuden korin hankinta ja maalaus oli tietty myös tarpeen, josta kuva alla (auto ei lopullisessa kuosissaan)