Pakko kertoa, miten renkaanlämmittimet tulivat meidänkin talouteemme.
Omassa arvomaailmassani rc-auton renkaanlämmittimet ovat aina sijainneet turvallisesti turhuusrajan ulkopuolella, ja olen suhtautunut niihin lähinnä hillityllä huvittuneisuudella. Toki ymmärtäen, että osaaville kuskeille niillä on merkitystä.
Sattuipa pari viikkoa sitten nurkkia siivotessa, että vastaan tuli muistaakseni 2001 SM/NM:n yhteydessä hotellihuoneessa kirjoitettu, vitsimielessä tehty lappunen. Sillä lappusella sitoudun sponsoroimaan juniorille renkaanlämmitiimet, jos ja kun hän pääsee TJ:ssä A-finaaliin.
Tuolloin tämä saavutus tuntui yhtä kaukaiselta, kuin joulu on vapusta, ja kevyitä lupauksia saattoi huoletta tehdä. Olimmehan vielä vasta-alkajia. Töppäykseni oli, että en ollut kirjannut mitään ehtoa, miten kauan lupaus on voimassa. En kai katsonut sitä tarpeelliseksi, koska A-finaalipaikka isoissa kisoissa, joita sitoumus koski, tuntui todella utopistiselta.
Mutta kun tuo halvatun lappu nyt sitten putkahti esiin, ja sitä oli aikansa naurettu, ja kun sitten sellaiset lämmitysvempaimet kävelivät vastaan Model Expossa (onneksi sentään karvalakkimallina), ei enää löytynyt syitä, miksi tallipäällikön kirjoitettuun sanaan ei voisi luottaa. Onhan A-finaalissa nyttemmin ehditty käymään jo useastikin. Ja eikun mania tiskille.
Jouduttuani näin nolosti romuttamaan osan arvomaailmaani, lohduttaudun vain sillä tosiasialla, että tänään voimaan astunut rengassääntö kyllä tulee aikaansaamaan monella muullakin tallipäälliköllä turhuusrajojensa sijainnin tarkistamisia :mrgreen:
Tarinan opetus:
- kun teet kirjallisen (tai suullisen) sitoumuksen, rajaa sen voimassaolo tarkasti
- se mikä tänään näyttää mahdottomalta saavuttaa, saattaa jonkin ajan kuluttua olla arkipäivää
- junnut, heti väsäämään isäpapoille umpikieroja sopimuksia!
- älkää pilkatko, kun näette pöydällämme nuo halvatun pussukat
