Terve.
En ole tänne ennen kirjoitellutkaan, joten esittelen ensin itseni. Olen Pekka, tunnetaan kai parhaiten Jartsan faijana!
Meillä oli vieraina Lavangon PM-kisoissa saksalainen kuski ja mekaanikko. Kuski oli Vincent Wilting ja mekaanikko Vincentin isä, Thomas. Thomas on Power-Save-Racing - tuotteiden valmistaja ja firman omistaja.
Vincentin tasosta on sanottava sen verran, että ensimmäisen harjoituskerran 6 kierros meni aikaan 50 s, joka kertonee jotain ainakin niille, jotka Lavangon radan tuntee ja tietää.
Sunnuntaina nousu sitten katkesi ohjauspalan murtumiseen, sitä kun oli modifioitu paremmin kääntyväksi. Kesti Saksan ratojen hypyt, muttei enää Lavangossa.
Mutta asiaan: saksalaisille oli yllätys radan vaikeus ja teknisyys, mutta Vincentin mukaan rata on kiva ajaa, ei lainkaan mahdoton.
Ajajakoroke, laitteet, rata, ympäristö erittäin hyvin hoidettu ja asiallinen (kiitokset taitavat kuulua talkoolaisille ja järjestäjille).
Kilpailun järjestelyt erinomaiset, aikataulujen paikkansapitävyys 100 % (eivät huomanneet loppumuutosta, kun eivät itse enää ajaneet).
Mutta sitten varsinaiset suitsutukset. Mahtava tunnelma ja ja aivan upeat ajotavat ja kuskit.
Saksalaiset panivat ihaillen merkille, miten rauhallisesti ja organisoidusti starttaajat siirtyivät käynnistyspöytien ääreen, sieltä rauhallisesti omille paikoilleen varikolla, ja ajon jälkeen rauhallisesti katsastukseen ja takaisin paikoilleen. Sen jälkeen auton mekkaus, ja kun homma valmis, kiertelemään ja juttelemaan toisiin telttoihin kavereiden kanssa. Kuvasivat tunnelmaa sanomalla, että porukka käyttäytyi kuin coktail-kutsuilla!
Ajotavoista sanoivat, että kaikki sikailu puuttui. Saksassa kun edellä oleva auto tekee virheen, josta takanaoleva voi rokottaa, niin varmasti rokottaa. Kaikki ajoivat kuin herrasmiehet haluamatta tahallaan pilata toisen ajoa tai rikkoa kalustoa!
Alkoholi on ongelma Saksassa kisapaikoilla. On vaikea olla esimerkkinä pienemmille, kun koko kisan ajan vetää olutta niin, että ajajakorokkeellakin on oluttölkki. Pitivät siitä, ettei alkoholilla ollut mitään roolia kisan aikana. Saunan jälkeen kyllä saksalaisille olut maistui, mikä ei liene yllätys!
Ennakkotietona olivat saaneet tietää, että Suomi on maa, jossa on valtavat määrät hyttysiä ja juoppoja, sulkeutuneita puukonheiluttelijoita.
Yllätys oli melkoinen, kun suomalaiset osoittautuivat avoimiksi, kielitaitoisiksi ja ystävällisiksi ihmisiksi, joihin on helppo tutustua ja jotka kaiken lisäksi asuvat maassa, joka kesäisin on kuin Espanja keväällä ja joka muutenkin vaikuttaa paratiisilta.
Oli opettavaista viettää 5 päivää saksalaisten kanssa Suomessa. Moni asia, jota pitää itsestään selvänä, kuten esim. eurooppalaisten ratojen erinomainen kunto ja olosuhteet, osoittautuivat pelkäksi taruksi. Lavangon ei tarvitse hävetä tasoaan eurooppalaisiin ratoihin, päin vastoin!Oli myös kiva huomata, miten hyvin meillä täällä on asiat ja miten kaunis maa Suomi oikeasti on. Ja miten hyvässä seurassa me suomalaiset toistemme kanssa olemme. Hyvä Suomi!