Xray T1 APL1:sen neitsytajo oli oikeastaan melkoisen rohkaiseva. Pystyin ajamaan kaksi akullista, koska muutama kohta vaatii vielä lisävirittelyä. Etuhihnan kiristimellä on taipumusta vääntyä alaspäin ohjauslinkkien tielle. Tämän arvasinkin jo ennalta, koska kiristimessä on kuitenkin melkoisesti vipuvartta ja hihnan suunta kääntyy rajusti. Tämän kohdan korjaamiseksi kiristimen akselille pitää kiinnittää ruuvi, joka pitää kiristimen kiltisti oikealla kohtaa. Toinen ongelma oli itsetehdyn ohjausvivuston kohdalla. Hiilikuituvarsi irtosi ja alkoi pyörimään paikallaan. Tämäkään ei ole mikään erityisen vaikea korjattava. Ohjausakselissa olevan laipan ja hiilikuituvivun läpi voidaan porata reikä, johon ruuvataan pieni ruuvi. Tämä pitää varmasti ohjausakselin ja hiilikuituvivun kiinni toisissaan.
Vaikka ajo jäi vain muutamaan akulliseen ja säätöjä en juurikaan tehnyt, autosta jäi ihan hyvä maku suuhun. Odotetusti auton painon siirtyminen puolelta toiselle oli huomattavasti EVO2:sta vähäisempää. Tästä huolimatta auto tuntui etenevän tasapainoisesti. Käännöksissä oli tietenkin pientä pidon puutetta, koska säädöt olivat melkein samat kuin EVO2:ssani. Eli ennen seuraavaa ajokertaa vikojen korjaamisen lisäksi auton säädöille pitää tehdä jotain, ja jatkaa säätämistä vielä seuraavalla ajokerrallakin. Ennen neitsytajoa suurimmaksi ongelmaksi arvelin etuhihnan kiristimen syövän melkoisesti tehoa. Silmämääräisesti tämä ei ollut ainakaan massiivinen ongelma. Auto tuntui kiihtyvän ja etenevän yhtä reippaasti kuin verrokkina ollut EVO2:seni.