Elkää työ ny spekuloiko ihan puutaheinää...
Ruuvi irtos, mutta ei Tamiyan lukitteen takia.
Ja tietenkään tuo ruuvin irtoaminenkaan ei vauhtia pahemmin hidastanut, vaan sitten katkesi nousu kun vetari hyppäs pois paikoiltaan.
Tuossa vaiheessa Ari oli finaalissa toisena, viimeinen tankkaus suoritettu ja homma oli käytännössä jo hoidettu kotiin... Mutta... pari minuuttia ennen erän loppummista homma kusas ja autoa ei pystynyt radalle niin nopeasti saamaan että olisi ollut mitään toivoa enää.
Omalta osalta matka katkesi mielettömään ruuhkaan ja vaikka kuinka ajoinkin aika-ajoin hyvin ja saavutin porukan niin kohtaloksi kävi yksi ja sama kuski joka aina ohitukseni jälkeen kiilasi törkeästi päälle.
No ne jotka mut tuntee niin tietää että vati menee siinä tilanteessa nurin ja peli on sillä selvä.
Kasi on erittäin nopee auto, ja tottaen huomioon että tosiaan me ajoimme ekaa kertaa koko autolla johon ei setuppia ole tietenkään vielä löytynyt, niin täytyy olla tyytyväinen.
Kisoista jäi mukava maku, eikä harmita oikeastaan mikään muu kuin alkuerät jotka menivät enemmän tai vähemmän penkin alle.
Myöskin tosiaan suomalaisten epäonni kaikissa mahdollisissa asioissa hieman harmittaa. Ainoastaan minä ja Björkman pudottiin puhtaasti, eli ilman teknisiä murheita.
Erittäin hyvä fiilis jäi moottorin kulkupuolesta. Säädöt löytyi kohtalaisesti kohilleen... Kone laulaa iloisesti ja tankki kestää erittäin kauan.
Harmi vaan että vaikka pultattiinkin minun autosta kone, tankki ja pilli Arin autoon niin silti sekään apu ei riittänyt kun tuli se epäonni kohalle.
