Tässä on hieman raporttia 17T – luokasta. Luokkahan tunnetaan nimellä LRP-HPI Challenge Super Stock, jota ajetaan kansallisena sarjana niin Saksassa kuin Itävallassa. Näissä kisoissa luokassa taisi olla 54 kuskia.
Luokassa on ollut käytössä yksityyppinen LRP:n valmistana 17 lankainen hiilikone, mutta tänä vuonna uutuutena luokkaan tuli myös harjaton LRP:n valmistama ”Stock Spec” – moottori joka on 9.5R sintratulla roottorilla. Tämä uusi moottori toi hieman lisää haastetta luokkaan, koska moottori oli ensimmäistä kertaa saatavilla vasta kisapaikalla ja siitä ei kenelläkään ollut aikaisempia kokemuksia. Joten moottorin valinta siis oli hieman arvontaa.
Säännöissä hiilikoneella sai ajaa 6 kennolla, minimissään 6.6 välityksellä sekä painorajalla 1523g. Hiilettömällä taas puolestaan ajettiin 5 kennolla, 5.8 välityksellä ja 1473g painorajalla. Eli siis moottorin vaihto edellytti myös sähköjen ja painojen uudelleen laittamista autoon.
Itse pääsin Suomessa vielä testaamaan hiilellisellä koneella ja se vaikutti ihan hyvältä koneelta, joten lähdin sen koneen kanssa liikenteeseen. Ohjelmassa kisapaikalla oli 2 treeniä ja 4 alkuerää sekä sitten finaalit. Alkuerissä ajettiin pisteistä ja 2 parasta tulosta laskettiin.
Ensimmäinen vastainkäynti tuli erissä, koska eräjako tähän luokkaan oli tehty Saksan sarjapisteiden perusteella ja koska tietysti en muissa kisoissa ollut ajanut, niin minut oli sijoitettu hitaimpaan erään.
Treenit menivät ongelmitta. Profiili tuntui hyvältä heti alusta ja auto toimi kisojen sinisillä matoilla moitteitta. Treeneistä ei otettu aikoja, mutta olin erässäni selkeästi nopein kuski radalla ohitellen muita erän autoja useampia kertoja erän aikana. Hiilikoneessa tuntui tässä vaiheessa olevan hyvin puhtia. Erässäni oli kuskeja joilla osalla oli harjaton kone kiinni ja tuntui että suoralla eroa ei nopeuksissa ollut. Mutkissakin etenin nopeammin joten oletin että hiilellisellä koneella pääsee samaa kyytiä kuin mitä hiilettömällä ja päätin että pidän hiilellisen koneen myös ensimmäisiin alkueriin.
Ensimmäinen alkuerä meni ilman suurempia ongelmia. Auto tuli ehjänä maaliin ilman kaatoja taikka suurempia virheitä. Tosin kierroksella ohitettavat veivät selkeästi aikaa tuloksestani ja näin olleen kyllä kärsin aika reippaasti tuosta erästä mihin minut oli sijoitettu. Tuloksena oli 16. nopein aika ensimmäiseltä alkueräkierrokselta.
Toinen alkuerä meni aika pitkälti samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Ei suurempia virheitä ja aikaa meni taas hukkaan kierroksella ohitettavien takia. Erän alussa olin viivalla odottamassa jo lähtöä kun toinen kuski vielä ajoi lämmittelykierrosta ja paiskasi ajanottolinjalla auton suoraan omani kylkeen. Onneksi mitään ei rikkoutunut. Hieman kuitenkin olin pystynyt parantamaan ajoani ja nopein kierrosaika parani sekä myös kokonaistulos. Tuloksena toiselta kierrokselta oli 12. nopein aika.
Kierroksella ohitettavista sekä muutenkin oman eräni tasosta hyvin kertoi jotain se, että seuraavaksi nopein kuski jäi kierroksella ja muut sitten 2-3 kierroksella yhden erän aikana. Eli siis ohitettavia oli paljon. Tähän mennessä ohitukset kuitenkin olivat onnistuneet ilman suurempia kosketuksia taikka osumia, joten tilaa tuli kyllä yleensä ongelmitta. Yksi kuski piteli takana yleensä puoli kierrosta ennen kuin päästi ohitse. Se harmitti ja söi aikaa.
Vuorossa oli lauantaina vielä yksi alkuerä. Kun kaksi tulosta hiilikoneella oli jo taululla ja tuntui että omassa erässäni ei hirveän paljon nopeammin päässyt hiilikoneella, niin vaihdoin tähän viimeiseen erään hiilettömän kiinni. Jos kone ei toimisi odottamallani tavalla, niin ainahan kerkeisin vaihtaa illalla hiilellisen takaisin ajan kanssa. Eli siis muutama tunti varikolla vierähti moottoria vaihtaessa ja sähköjä sekä painoja laittaessa uusiksi. Onneksi eräväli oli n. 3 tuntia, joten aikaa oli riittävästi.
Kolmannessa alkuerässä sitten pääsin kokeilemaan harjatonta. Säädin piti kalibroida toki sekä muuta pientä, mutta nämä kaikki kerjettiin tekemään erän alussa ja sain autoni lämmittelykierroksen jälkeen ruudukkoon paikoilleen juuri ajoissa. Lähdettiin liikenteeseen ja harjaton kone tuntui varsin hyvältä ajaa. Ei juuri eroa ajettavuudessa taikka suoranopeudessa, mutta kone kyllä jaksoi vääntää paljon paremmin ulos mutkista sekä muutenkin ehkä kiihtyi hieman paremmin. Homma alkoi näyttää hyvältä ja ennuste lupasi n. 5 sekunnin parannusta edellisen kierroksen tulokseen, joka todellakin parantaisi asetelmiani yhteenlasketuissa tuloksissa ennen seuraavaa päivää. Tämä kuitenkin valitettavasti murentui kahden viimeisen minuutin aikana. Kierroksella ohitettava ajoi päälle ja sen seurauksena yli 15 sekunnin kierros siihen väliin. Muutama kierros ja sama tapahtui uudestaan ja tuloksena oli 18 sekunnin kierros. Ja jotta viesti varmasti menisi perille, niin tulipa sieltä vielä kolmaskin auto suoraan kylkeen ja 19 sekunnin kierros sen seurauksena. Se erä oli siinä ja hyvältä näyttänyt alku sai karun päätöksen. Tuloksena oli todella hidas tulos joka taisi olla koko kierroksen tuloksissa 34. nopein. Laskin tuloksista että jos nuo kolme osumaa olisi ottanut pois tuloksista ja korvannut ne normaaleilla kierroksilla niin ajo olisi ollut eräkierroksen 10. taikka 11. nopein. Eli siis muutkin olivat kiristäneet tahtia.
Lauantailta ajot olivat ohitse ja alla 12. sekä 16. tulos, jotka oikeuttivat kokonaistuloksissa 17. sijaan sillä hetkellä 28 pisteellä. Kävin auton lävitse huolellisesti päivän päätteeksi ja suuntasin hotellille valmistautumaan seuraavan päivän viimeiseen alkuerään.
Sunnuntaina oli sitten hieman pakkotuloksen paikka. Teoreettinen mahdollisuus vielä A-finaaliin oli olemassa, mutta se edellyttäisi todella nappiin menevää suoritusta. Normaalilla suorituksella B-finaali varmistuisi. Erään lähdettiin ja kaikki näytti taas hyvältä. Auto kulki ja kuskikin oli ihan suhteellisen kohdillaan. Ennuste näytti että jos samaa rataa jatketaan, niin pääsisin seuraavalle kierroksella joka käytännössä toisi sijoituksen kierroksen kokonaistuloksissa jostain 6-9 kohdilta. Tätä rataa jatkettiin pitkään, mutta sitten tein valitettavan virheen keskisuoralla jonka seurauksena auto osui mollaan ja hyppäsi siitä suoraan lankkuun keula edellä. Mitään ei hajonnut varsinaisesti, mutta moottori liikkui eteenpäin n. 5 mm ja veto tietysti katosi. Keskeytys siis oli tosiasia. Jälkeenpäin kelasin asiaa että mitä oikein tapahtui. Jännitin korokkeella aika paljon kun tiesin että voisi olla hyvä tulos tulemassa ja pientä vapinaakin kyllä ilmeni, joten se hieman vaikutti noihin pieniin ohjausliikkeisiin. Lisäksi olin pari mutkaa tätä ennen ohittanut yhden auton kierroksella jossa osuma oli todella lähellä ja sen seurauksena rytmikin oli siinä vaiheessa vähän hukassa.
Eli alkueristä parhaiksi jäi kaksi ensimmäistä jotka pääsin puhtaasti maaliin. Nyt ei voinut enää muuta kuin jännittää että riittääkö nämä tulokset pitämään B-finaalipaikan. Kävin katsomassa taululla tuloksia ja jostain syystä toisen kierroksen 12. nopein tulos oli muutettu 13. nopeimmaksi. Ilmeisesti tuloksia oli korjattu. Pisteitä siis oli tullut yksi lisää. 29 pistettä kuitenkin riitti B-finaalin 9 ruutuun (19 sija alkuerien jälkeen). Tämä oli helpotus siinä mielessä, että pudotusta ei ainakaan voinut tulla enää paljoa.
Finaalissa tietysti oli tarkoitus nousta niin paljon kuin mahdollista. Auton nopeus muihin erässä oleviin pitäisi olla ihan kohdillaan ja nouseminen siis mahdollista. Viimeinen alkuerä ajettiin klo 9.30 ja finaali oli tiedossa vasta 16.57, joten välissä oli todella reippaasti aikaa. Kävin auton lävitse, syömässä, katselin ajoja ja laittelin jopa seuraavaksi viikonlopuksi mattoautoa kuntoon. Silti aikaa vain pyöriskellä oli reippaasti.
Finaalissa sitten kaikki sujui alussa ihan hyvin. Lähdössä jotain pientä kolarointia, mutta ei nyt mitään sen kummallisempaa. Ongelmaksi kuitenkin muodostui edessä oleva auto joka oli hitaampi, mutta onnistui torpedoimaan omituisilla linjavaihdoksilla jokaisen ohitusyrityksen. Kolme kertaa yritin tästä autosta ohitse, mutta joka kerralla yritys päätyi siihen että tämä auto oli kyljessäni ja aikaa meni hukkaan ja paljon. Paras esimerkki tästä oli varmaankin se, kun olin pääsuoralla puoli autonmittaa edellä sisälinjalla, mutta mutkaan tultaessa tämä kaveri sitten vaan ihan suoraan käänsi auton ulkolinjalta kylkeeni.
Kun finaalia oli ajettu jokunen minuutti, niin yksi auto keskeytti ja totesin että tiputusta ei ainakaan voi enää tulla, joten ajelin sitten vain enää auton ehjänä maaliin. Tuloksena finaalista 8. sija ja kokonaistuloksissa siis 18. sija. Parempaan olisi ollut mahdollisuuksia, mutta tosiaan hitain alkuerä ja finaalissa tuollaista ”huonoa tuuria”, niin ei oikein sitten kuitenkaan näissä olosuhteissa parempaan pystynyt. Ihan hyvä mieli kuitenkin jäi kisoista.
Tietysti vielä kisojen aikana hieman häiritsi kun kaikki kuulutukset tässä 17T -luokassa oli saksaksi. Toki oman auton numeron nyt tiesi mikä se on saksaksi jotta tiesi treeneissä ja alkuerissä milloin lähti ajamaan, mutta kuulutus ”kaikki liikkuvat autot maalissa” saksaksi ei oikein koskaan osunut korvaani ja näin ollen aina kruisailinkin yhden ylimääräisen kierroksen. Tämä nyt ei sinänsä vielä haitannut, mutta koska finaaleihin lähdettiin myös pelkästään jollain saksankielisellä ”aja” komennolla, niin finaalissa oli hieman huono reaktioaika. Kuuluttaja vain selitti hirveästi jotain saksaksi ja sitten kaikki lähtivät yhtäkkiä liikkeelle, minä sitten sen hetken myöhemmin.
Tässäpä on nyt tällainen pikainen raportti kirjoitettuna. Parhaimmillaan olen Kölnissä jossa paikallisella radalla on treenattu ovikiilaa ja huomenna siirtyminen sitten C-12 – luokan EM-kisapaikalle tiedossa.
