Pääsiäisenä STUK:n, Finavian ja Finnairin järjestämässä laivaseminaarissa kuului kummia, 2.4GHz taajuudet ovat kasvava riski Helsinki-Vantaan lentokentälle. Mittausten mukaan Tattiksen ja Lavangon suunnat sekä RAKU:n lennokkikenttä petikossa aiheuttavat lisääntyvästä käyttömäärästä johtuen uuteen AIFS-järjestelmään (Aircraft Internet File Share, kaupallisen lentoliikenteen tiedostojenjakopalvelu) merkittäviä häiriöitä. AIFS:n käyttöönotto on jo viivästynyt pahasti.

Finavian ja Finnairin kanta oli jyrkkä, alueiden sekä taajuuksien harrastekäyttöä on rajoitettava lentoliikenteen kilpailukyvyn varmistamiseksi, pelkäävät Tukholman uusien Aasia-reittien syövän kannattavuutta. Näyttää siltä että lähettimet muuttuvat jälleen luvanvaraisiksi ainakin Uusimaalla ja sekä lähettimien että vastaanottimien määrää / käyttäjä halutaan rajoittaa. Lupakäytäntö on avoinna, ilmeisesti riittää viiden tunnin koulutus sekä hyväksytty tutkinnon suorittaminen. Luvan voimassaolosta ei ollut vielä puhetta. Viestintäviraston tarkastajat mittaavat pistokokein lähetystehoja kauden kuluessa koko maassa, samalla kerätään käyttäjärekisteriä joten henkilötodistus aina mukaan. Lennokki- ja kopteripuolella aiheesta on noussut vilkas keskustelu johon autoporukoiden on myös syytä osallistua edunvalvonnan varmistamiseksi.

En haullakaan keksinyt valmista aihetta jonka jatkoksi olisin tarina liittänyt, kehtasin avata uuden.

Kävipä kerran niin että eräs 2wd slässi alkoi tuntua tehottomalta vaikka moottorista kuului ääni. Slipperi ei sutinut ja koko lootan rattaat sekä kuoret olivat ehjiä. Vaurioitunut moottori päätyi pöydän ääreen ja kirurginen operaatio alkoi. Pällistelyn jälkeen selvisi että moottorin roottori ei ole enää kiinni akselissa vaan pääsee pyörimään akselilla, kuitenkin olemattomalla toleranssilla päätylaippojen ja akselin suhteen. Roottoreita saa ostaa varaosina mutta tässä kiinnosti teoreettinen mahdollisuus roottorin kiinnittämiseksi akselille uudelleen. Muotosulkeiseen liitokseen ei ryhdytty koska tehdaskaan ei ollut niin tehnyt joten jonkinlainen liimausratkaisu valittiin lähtökohdaksi.

Vekottimen käytönaikaisia momentteja tai lämpötiloja ei ollut mahdollisuutta tarkastella joten kokeellinen ratkaisu tuntui sopivalta lähestymistavalta. Roottorin osat ovat a) akseli, b) etulaippa, c) magneettinen komponentti ja d) takalaippa. Näitä ei haluttu irrottaa toisistaan koska alumiinista valmistetut laipat ovat ilmeisesti sekä puristamalla että liimattu kiinni akseliin tehtaan toimesta. Toisella foorumilla kyselin aiheesta ja sain vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, näistä päädyttiin Etran myymään Loctite 290 -lukitteeseen jonka pienen viskositeetin vuoksi kerrotaan leviävän kontaktipinnoille kapillaarisesti. Muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla mutta tämä löytyi vähittäisostajan näkökulmasta helpolla, myymälän jääkaapista.

Linkki alkuperäiseen ihmettelyyn toiselle foorumille, tuolla on tarkempi kuvaus korjauksesta, kyselyjä myöten: http://www.kotiverstas.com/keskustelu/index.php?topic=7635.0

Projekti ei ole taloudellisesti kannattavaa yhtä roottoria varten, uusi roottori maksaa vähemmän kuin lukitepurkki ja käytetty aika. Tuon asian esille siksi että jollakin toisella tässä skenessä saattaa olla vastaavalle menetelmälle käyttöä. En edusta Etraa enkä Loctiteä mutta edellämainituilta sai laadukkaita neuvoja sekä tuotetta. Korjauksessa ei tarvittu erikoistyökaluja ja onnistuu keittiön pöydällä.

-Rami