2400 akut riittävät hyvin suurimmalle osalle kuskeista vakioluokkaan. 3300:lla saadaan marginalisesti parempi potku, mutta silloin on jo ajolinjojen ja säätöjen oltava lähellä täydellisyyttä. =)

NiCd-akut ovat helpompia (huolettomampia) käyttää sekä pidempi-ikäisiä, joten sitä kannattaa varsinkin aloittelijan miettiä. NiCd-akkuja voi ladata kaksi kertaa päivässä, mutta toisella kerralla saatava potku on aavistuksen verran heikompi. sitä tosin tuskin ajossa huomaa... eli kisoissa pärjää hyvin tuolla VesaK:n mainitsemalla kolmella akulla.

turun rata oli kyllä kuluttava renkaille, kuulihan sen "raastavasta" äänestä käännyttäessä mutkiin aliohjaavalla autolla. aika paljon kulumiseen voi vaikuttaa ajotyylillä (kaasun käyttö, pehmeät ajolinjat) ja auton säädöillä. jos säädöt eivät ole kohdallaan, niin renkaat joutuvat sojottamaan väärään suuntaan ja etu-/takarengasta jää reilusti asfalttiin. itse ajoin kisat kuitenkin yhdellä rengassarjalla ja niistä jäi vielä hyvin treenipintaa kisojen jälkeenkin.

kisan plussat:
*hyvä sää
*leppoisa tunnelma
*aikataulu pitkämatkalaisille
*uusi rataprofiili

miinukset:
*pidon puute
*tuomarointi (ei stoppareita)

tässä hyvät perussetupit missioniin:

öljyt: edessä 35, takana 30
mäntä: 1-reikäinen
jouset: sininen
iskarin yläkiinnitysreikä: keskimmäinen
iskarin alakiinnitysreikä: sisempi
ylätukivarren kiinnitysreikä laakeripesässä: rungon puoleinen
ylätukivarren kiinnitys bulkheadissa: alempi
vakaajat: ei tarvitse, mutta voi kyllä kokeilla eri pidoilla, varsinkin takana
rungon puoleinen auraus takana: käytössä (2 ast.)
rungon puoleinen haritus edessä: 0 astetta
one-way: käytössä; ilman sitäkin säädöt kohtalaisen hyvin...
korina radasta riippuen stratus 2.0 / vectra / yokomo stratus c

ali- tai yliarvostettuja keksintöjä. taitavat vain molemmat tulla akselilta tamiya-kyosho (tai jopa niitäkin aiemmin, ei muisti riitä kauemmaksi). siis aasia -> innovaatioiden luvattu maanosa. olen tainnut itsekin kisata yli _10_v_ sitten tamiya-autolla, jossa oli kyseiset osaset vakiona. =)

hiiliä ei kannata ajella liikaa sisään, vain sen aikaa, että ne koskevat koko pinnaltaan kollektoriin. ja jos kollektori on oikean muotoinen ja hiilet uutukaiset, niin käytännössä pyöritystä pienellä jännitteellä (3-5 kennoa) vain puolisen minuuttia. kireällä aikataululla kisoissa olen pyöräyttänyt kovallakin jännitteellä koneita eikä siitä ole vahinkoa tullut. voit tietenkin välillä kurkistaa, onko hiili ottanut kollektoriin koko pinnaltaan... siis aika ei ole tärkein kriteeri, vaan kosketuspinta. =)

kollektoritippoja en ole koskaan käyttänyt (enkä käytä..) ja useimmiten sisäänajo on onnistunut kohtalaisen hyvin. siis ei lainkaan pakollista...

pientä faktaa näistä samassa ympäristössä:
(kaikki ovat siis uusia, jännitekäsiteltyjä akkuja, luvut "keskiarvoja")

sanyo rc2400 -> IR 32-34
sanyo 3000hv -> IR 27-29
sanyo 3300hv -> IR 28-30
gp 3300 -> IR 24-26

ja kun latauskertoja on takana n. 20-30, 3300:n akkujen IR:t ovat lähentyneet toisiaan:

sanyo 3300hv -> IR 29-31
gp 3300 -> IR 28-30

nelipyöräohjaus oli muistaakseni ämpärimuovisessa Thunder Tigerin Tigerissä, joka oli muuten aika suora HotShot-kopio. sellainen laitetaan oman listan alkupäähän:

Thunder Tiger; Tiger ja vuosi taisi olla 1988
Schumacher Cat
Sch. Topcat
Sch. Cougar
Sch. Procat
Tamiya TopForce
Tamiya Astute
Sch. Cougar 95
Asso B2
Sch. Fireblade (pari eri versiota)
Sch. Cat 2000 / 98
Sch. SST98
Sch. Axis (pari versiota)
Sch. Mission

kuten sanottua, foorumin taso on käynyt pohjamudissa ja on jo nousussa. yritetään siis katsoa etiäpäin ja pyrkiä saamaan lisänousua. pohjamudissa pyörittiin silloin, kun foorumi vaihtoi majapaikkaa ja ns. suditteluporukka (ei tietenkään kaikki, joten ei papua nenään) pääsi irti. foorumissa on kuitenkin viime aikoina tullut paljon rakentavaa ja joskus vähemmän rakentavaa, mutta tervettä palautetta terroristinaluille. ja moni hyökkäyksiin syyllistynyt on myös ottanut opikseen.

koskaan ei itse kysymys ole tyhmä, riippuu enemmänkin siitä, kuka sen esittää, miten, missä ja miksi. =) noh, vertailut tyyliin "mikä on paras, kivi, paperi vai sakset" saavat usein kiven omistajan puolustamaan omaa välinettään samalla kun paperin omistaja pyrkii lyttäämään kiven maanrakoon. (heh) mutta ennemminkin pitäisi pyrkiä siihen, että provosoituneet ensikirjoittajat saataisiin rauhoittumaan. aloittelijat tarvitsevat vastauksia yksinkertaisiin kysymyksiin, mutta kysyjän pitäisi aina muistaa, kuinka kysyä.

kirjoituksen ulkoasusta ja hymiöistä (ei jätetä rauhaan): värilliset hymiöt voisi poistaa, koska tarvittavat hymiöt saa laitettua tekstin sekaan muutenkin. jos lukijaa kiinnostaa lukea teksti, niin hän kyllä huomaa sieltä kirjoittajan "äänensävyn" =). oikeinkirjoituspuolella pisteettömät, ryhdittömät tekstit pitäisi jättää kirjoittamatta, mutta kirjoitustyylejä ei pitäisi kuitenkaan liiaksi sanella. (nimim. isoa kirjainta en juurikaan tahdo tietokoneella käyttää..)

ja tietenkin, kisafoorumi oli erittäin mainio lisuke. ihmisten luokittelu siihen, ketkä saavat kirjoittaa ja ketkä eivät, ei ole helppoa. aina on joku tyytymätön. tällä hetkellä asia on kuitenkin ratkaistu mielestäni hyvin: kuka kilpailee, hän myös saa kirjoittaa, mutta kaikki saavat tietenkin lukea.

offtopic; toivotaan, että keskustelufoorumi ottaa askeleen eteenpäin uuden jaottelun myötä. ja VesaK:lle antoisaa tuomarointia.. =)

peräänajot, joita mainitsit ovat yleistä tavaraa myös viriluokan kisatouhuissa, ei vain "aloittelijoilla". tai en tiedä, ovatko yleisiä, mutta niitä sattuu. allekirjoittanut "joutui" töytäisemään Kiimingin kisassa 2-3 kertaa finaaleissa mutkiin pysähtynyttä kisakalustoa. (sorry Yippo ja Crister.. ) kun ajetaan puolen metrin - metrin päässä, niin hiemankin yliohjaavalla autolla on tapana sladitella joskus mutkiin mentäessä. tällöin perässä tulevalla ei ole välttämättä mahdollisuuksia estää törmäilyjä. tietenkin, jos olisi taitoa reagoida nopeasti, niin ehkä silloin...

kiitos pohojoisen pojille hyvin sujuneista järjestelyistä. miinukseksi meinasi jäädä lounas; ruoka oli loppu, kun ehdin säätökiireiltäni paikalle, mutta tiskin alta löytyi vielä maittavaa sapuskaa nälkäisille... hienoa.

keski-suomesta on mittarin mukaan pidempi matka pohjoiseen kuin etelään, mutta hyvin tehdyt kisat ja leppoisa tunnelma jäivät silti päällimmäisenä mieleen... =)

"Jos kennojen varaustilassa on eroja latauksen alkaessa (vaikka jännite olisikin sama), korkeammalta varaustasolta lähteneet kennot täyttyvät ja kuumenevat ennen muita.
VesaK"

jos erillispurku pysäytetään tiettyyn jännitteeseen (0,6V, 0,9V) ja akun annetaan tämän jälkeen palautua lepotilaansa, ovat akut käytännössä tyhjiä (NiCd ja NiMH). lepotilassa kennot asettuvat aina 1,1-1,2V:n tasolle. mikäli ne eivät pääse nousemaan tälle normaalitasolle ennen latausta, näkyy se vähentyneessä ajoajassa (ainakin NiMH-akuissa).

VesaK puhui asiaa: aina olisi pyrittävä siihen, että akkujen lataus- ja purkuajat olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan. mutta samanlaistenkin akkukennojen lataus- ja purkuajoissa tapahtuu vaihtelua (jopa eri suuntiin) käytössä, joten tämän vuoksi marginaalisilla varaustasoeroilla enne latausta ei ole käytännön merkitystä.

harrastajalle tärkeintä onkin huolehtia siitä, että akku on purettu kennokohtaisesti ennen latausta.

NiMH-kennojen kannalta parasta on purkaa aina akut mahdollisimman suurella virralla, niin kuin radalla ajettaessa tapahtuu. ja purkamisen pitäisi tapahtua mahdollisimman yhtäjaksoisesti, ajo-olosuhteita simuloiden. käytännössä tämä tarkoittaa siis n. 30 A tasavirtapurkua, silloin kennoissa säilyy potku mahdollisimman pitkään. mutta 30 A purkamisen katkaiseminen kennokohtaisesti onkin sitten vaikeampi yhtälö...

ajon jälkeen hoidetun purkamisen pitäisi päättyä haluttuun jännitteeseen, jonka jälkeen kenno (jännite) saa palautua mahdollisimman pian lepotilaansa. jos siis olisi mahdollista hoitaa yksittäispurku, joka tapahtuisi 30 A ja päättyisi aina haluttuun jännitteeseen (esim. 0,9 V), olisi se parasta kennoille. eli siis aina mahdollisimman suuri purkuvirta kennoille.

jännitteiden tasaus (tasauspurku, erillispurku jne.) siis tarkoittaa seuraavaa: ajon jälkeen kennot ovat usein eri jännitetasolla, jonka jälkeen kaikki kennot puretaan samaan jännitteeseen. ei siis sitä, että kennot pidetään pitkään väkisin alhaisessa jännitteessä.

kuten Yippo sanoi, seiskalankainen tarvitsee kyllä suhteellisen kireää hiilen jousta, jottei hiilet lähde pomppimaan (kipinöimään) kiinhdytyksessä. monellako kennolla aiot kiihdytellä? 10-12 kpl...

jokaisella kone- (hiili-) merkillä löytyy ainakin 4%/6% hopeahiiltä.  merkillä ei ole väliä, kaikki hiilet tulevat yhdeltä suurelta valmistajalta, pussittajia on vain enemmän...

kaksi johtoa/hiili on enemmänkin myyntikikka, kuin todellinen hyöty. ei siitä varmaankaan haittaa ole, mutta ei juuri hyötyäkään. erittäin suuri osa virrasta kulkee aina hiilikanavan reunoja pitkin, joten kannattaa kiinnittää huomiota hiilikanavien ja hiilien väliseen puhtaaseen ja riittävän tiukkaan kontaktipintaan.

helppo säätö reagoinnin vähentämiseksi on laittaa löysempi etujousi. jos pitoa on kuitenkin PALJON, niin silloin auto saattaa alkaa "niiaamaan" mutkissa.

muistaakseni Heuli laittoi joskus yleiset säätöohjeet nettiin, en vain muista, mistä ne löytyy. Heuli!?

jep, olishan se kiva viritellä käsinkäämityt 17-lankaiset TI-kannuun kiinni ja katsoa, mitä vauhtia niillä mennään. oulun suunnalla varmastikin on kokemusta näistä 17-lankaisista kohtalaisen paljon... =)

sunnuntai on vaan päivänä hieman ikävämpi olla kisareissulla, majoitukset ynnämuut. joten pitää miettiä asiaa...

muuten siihen hiilikeskusteluun, CAi; oma takapuolituntuma (samoin mr Big Jim) kertoo, että serrated-hiili (tai rei'itetty hiili) antaisi paremman väännön, täyshiili taas kierrokset. mutta tässäkin asiassa on olemassa eri "kuppikunnat", joten keskustelu ei varmasti lopu aivan hetkessä. kisoissahan se taas voidaan todeta... =)