Oli hauska päästä kilpailemaan pitkästä aikaa, kiitos järjestäjille ja kilpakumppaneille!
Melkein parin vuoden kilpailutauko näkyi ja tuntui ajossa, aika haparoivaa menoa. Nelkulla ajaminen on ollu mulle aina vaikeeta.
Harjoituksissa olin ensimmäisessä erässä ja reseedauksen jälkeen nousin kolmanteen erään alkueriin.
Ajattelin, että täähän menee ihan hyvin, sitten alkoi tapahtua.
Ensimmäisessä alkuerässä irtosi ohjauslinkki, avulias nostaja (Arto H.) laittoi sen paikoilleen ja sain ajettua
10 kierroksen tuloksen.
Toisen alkuerän lämmittelyssä hyppäsin keskialueen isonhypyn liian lyhyenä vasen eturengas edellä ländin väärälle puolelle. Autosta hajosi ohjauspala, c-hubi, vetarinkoiranluu vääntyi ja muovinensuojus joka pitää vetarinpinnin paikoillan meni moneen osaan. Ei tulosta.
Kolmannessa alkuerässä pääsin 10 kierrosta, sitten muka rupesin lisäämän vauhtia ja ennen pääsuoraa olevasta
isosta hypystä leveäksi patterin ja radan laidan väliin. Nyt hajosi täsmälleen samat osat mutta oikealta puolelta.
Ei tulosta.
Neljännessä ajoin niin varmanpäälle kuin pystyin ja sain 12 kierroksen tuloksen. Ekan ja neljännen alkuerän tuloksilla irtosi E-finaalin paalupaikka.
Finaalit ajoin mummoillen tai niinkuin keski-ikäinen hattupäinen mies, joka on liikenteessä vain ärsyttääkseen muita. Lopputuloksissa olin 43.
Kiitokset myös Eurorc:een tiimille setuppi vinkeistä ja varaosa palvelusta, sekä erityiskiitokset Konstalle vetareista ilman niitä leikki olisi loppunut toiseen alkuerään.