4
« : 30.10.03 - klo: 14.51 »
Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa
olla kuolleita. Nykypäivän lainlaatijoiden ja
byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70 -luvuilla syntyneiden ei olisi
pitänyt edes selvitä hengissä.
Meidän pinnasänkymme oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä
ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja
pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Joimme vettä
puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme
limsaa jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava,
koska olimme aina ulkona touhuamassa.
Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä
kukaan siitä kuollut. Vietimme tunteja rakentamalla laatikkoautoja
vanhoista romuista ja ajoimme sitten täyttä vauhtia alas mäkeä ja vasta
silloin huomasimme, että olimme unohtaneet jarrut. Muutaman ojaan ajon
jälkeen opimme ratkaisemaan ongelman.
Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla, kun
katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut
kännyköitä.
Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan
TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä,
kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia.
Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan.
Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja
hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien
johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin
meitä itseämme.
Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme
pärjäämään niitten kanssa. Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla,
söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan
silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää. Me
pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme
suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun. Jotkut oppilaista koulussa
eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, he jäivät jälkeen ja heidät
jätettiin luokalle.
Tämä sukupolvi on kasvattanut muutamia uskaliaita riskinottajia,
parhaita ongelmien ratkojia ja investoijia. Viimeiset 50 vuotta ovat
olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä
vauhdilla. Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me
opimme sopeutumaan kaikkeen.
Oletko Sinä olet yksi meistä.
Onnea!
Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne, joilla on ollut onni viettää
lapsuutensa, ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat
säädellä elämäämme meidän omaksi parhaaksemme.
Meillä oli elämisen laatua!