Ihan ekan radio-ohjattavan auton ole saanut joskus 70-luvun lopulla. Oli Porsche, toimi pattereilla ja kulki kävelyvauhtia.
80-luvun alkupuolella homma lähti oikeesti käyntiin kun Tamiya Renault 5 Turbo tuli taloon. Monta vuotta tuli useilla erilaisilla Tamiya autoilla ajeltua ja noita vähän viriteltyä. Mekaaniset nopeudensäätimet oli kivoja, kun ei tarvinnut arpoa montako kennoa kestää. Ihan yhtä huonoisti kesti niin 5 kuin 15 kennoakin. "kisakoneet" sai helposti auki, roottorit oli halpoja ja niistä pääsi näppärästi poistamaan "ylimääräisen" käämin. Oli täälä kylillä silloin RC-kerhojakin ja usein pientä kisaa poikien kesken. Oi niitä aikoja!
Sitten piti saada lentokonekin, mutta sen kanssa tuli konkurssi (aika usein tökötti pellolla kone mullan alla). Tai sitten kaikki rahat meni vaan johonkin muuhun hyödyllisempään (kolmannen veroluokan panimotuote?) ja harrastus vaan lopahti.
Seurasi pitkä haaveilu vaihe "vielä joskus". Aina välillä kun pääsi tyyppäämään jotain autoa, alkoi enemmän syyhyttämään.
Viimein reilu vuosi sitten ostin vähän niin kuin verukkeella omille pojille Tamiya TT-01 auton. Kun se oli ajokunnossa ja ekat tyypit otettu, iski kipinä kunnolla uudestaan. Heti piti saada isille oma auto. Tuli Slash 4x4 ja kohta toinen. Nyt nuokin on piiperrelty aikalailla sellaisiksi että niillä on kiva ajella.
Mitähän seuraavaksi? Jotain takavetoa vähän tekisi mieli (nostalgiaa) tai ehkä matalampaa nelkku SC:tä - en tiedä. Katsotaan mihin tämä johtaa..
Hups - kohta on romaani. Nyt lopetan