Tänään rataa lähestyessäni siinä kahden aikaan iltapäivällä tuuli oli melkoinen. Ja se tuuli kuljetti mukanaan Tualaisia. Onhan se rata TUA:n, mutta eikös tämä jo ole hieman liikaa, mieltäni askarrutti.
Keräsin lehdykät ja valmistauduin löytämään joitain muitakin murron tai ilkivallan merkkejä. Tiesin, että Tualainen- lehtiä oli lukitussa kontissa laatikollinen, ja otaksuin, niiden sieltä jotenkin heitetyn pitkin pihaa tuulen kuljetettavaksi. Kontti oli kuitenkin lukossa, reikiä ei löytynyt miltään sivulta eikä pohjastakaan niitä valunut.
Juttu sai mystisine piirteineen hetkeksi niin huomioni, ettei se jatkuva pauke, joka tullessa vielä jakoi huomioni, enää vaivannut ollenkaan. Pauke? Mikä pauke? Miksi tuolta ajajakorokeelta kuuluu kummallisia pamahduksia ja rysähdyksiä. Ei kai suuurella vaivalla ja harrastajainnolla rakennettu koroke nyt ala murentua tässä tuulessa? Vai ovatko ilkivallantekijät yhä lähettyvillä? Jos joku on tuolla ylhäällä, niin pisteet hänelle akrobatiasta, korokkeen luukku oli nimittäin suljettu ja silloin ylös kiipeäminen on erittäin vaikeata.
Tulkaa v..u heti alas sieltä! Ja lopettakaa v..u se hajottaminen!
Kukaan ei vastannut. Ja pauke jatkui.
Ei auttanut kuin avata kontti ja koroke, kiivetä ylös ja katsoa totuutta silmiin. Totuus pölysi kirjaimellesesti silmille. Tuuli hakkasi avoimia korokkeen toimitsijatilan ikkunoita. Tuuli nappasi pöydältä kaiken mukaansa ja sirotteli ne lähimaastoon. Ikkunoista puhalsi niin voimakas läpiveto, että edes se 96 Ah:n BMW lyijyakku ei jaksanut pönkätä ikkunaa suljettuna, vaan ikkuna työnsi sitä pöydällä edessään. No pysyi se siinä kuitenkin sen aikaa, että ehdin hakea kättä pitempää. Minun pakistani ei löytynyt kunnon työkalua salpojen kääntämiseen. Korisaksilla sain parhaiten väännettyä (ne OLIVAT hyvät korisakset).
Ikkunat olivat ehjät (siis se toinen), homma hanskassa, että ei muuta kun hanskat käteen ja heilumaan - siksihän sitä tänne tulin jo vähän ennen kerhoiltaa.
Myth Busted.
