Kisaraporttia pukkaa, nyt jo tuupin raportti tässä myös.
Kun ensimmäisen kerran kuulin että Etelä-Ruotsiin on rakennettu sisähalliin pysyvä krossirata savesta, oltiin PM-kisoissa Norjassa. Silloin saimme Kai Koivurannalta kutsun tulla kisaamaan Ruotsin ja Euroopan parhaiden kuskien kanssa tähän ainutlaatuiseen paikkaan.
Vaikka kisan päivämäärä meni lopulta aivan liian lähelle polttiskrossin MM-kisoja ja kaikki ulkomaalaiset kisakuskit (minua lukuun ottamatta
) jäivät paikalle tulematta, oli kuitenkin paikalla ruotsin sähkökrossin kovin kärki. David Ronnefalk, Niclas Måhnsson, Otto Ausfeld, Per-Erik Nordman, Mikael Johansson, Oskar Levin, Johannes Edren, ym ym..
Ruotsin M8 MM-kisaajat lähtivät matkaan kohti Thaimaata heti kisojen jälkeen maanantaina ja tiistaina, joten on siinä pikkuautoilua kerrakseen. Syy miksi miehet olivat kuitenkin Tomelillassa kisaamassa vaikka aikataulut painoivat päälle on tietysti ensi vuoden sähkökrossin MM-kisat Vaasassa, joihin Ruotsin edustuspaikat jaettiin tämän vuoden sarjasijoitusten perusteella.
Itse lensin Tampereelta torstai-illaksi paikanpäälle Tukholma-Arlanda juoksuvaihdolla, ja sainkin perillä Malmo-Sturupin kentällä alleni ei-niin-tulisen diesel Seat ibizan… Kentältä radalle on matkaa noin 60km, hotellille vähän vähemmän. Suurin osa kuskeista yöpyi Tomelillan keskustan Stora Hotellet:issa, josta sai myös varhaisina aamuina mukaan aamupalakassin. ”Yhteismajoituksessa” on tunnetut hyvät ja huonot puolensa, sillä on aikas vaikea jäädä tekemään iskareita kun muut ovat jo menossa katsomaan miten 14 000 asukkaan kaupungin yöelämä herää…
PM-reissua muisteltiin urakalla, ja erityisesti Matille lähetettiin lämpöisiä terveisiä ja toivotettiin myös tervetulleeksi Ruotsiin. Matin kaveri taisi muuten voittaa nelkkujen B-finaalin.
Itse rata on tehty tyhjillään olleeseen teollisuushalliin Tomelilla MotorKlubb:in toimesta, ja sen resepti on seuraava: Otetaan tyhjä halli, pari kuukautta ja 250t hienoa savea, ja niin on kohta valmiina 165m pitkä rata jolla leveyttä 3-4m. Yksinkertaista. He kehittävät hallia yhä edelleen, siten että sinne tulee paremmat tilat mekata ja katsella kahdessa eri kerroksessa.
Kiinnostus rataa kohtaan on ollut suomalaisittain katsottuna erittäin laajaa, paikalla oli kuvaamassa paikallisten kanavien lisäksi myös Ruotsin Ylen SVT kameraryhmä. Radan viralliset avajaiset järjestettiin myös kisan yhteydessä sunnuntaina jolloin kunnanjohtaja ”leikkasi” SC-autolla hypäten punaisen nauhan. Tv-materiaali esitettiin Ruotsin tv:ssä sunnuntai-iltana, ja linkki SVT:n Lähetyksen pätkään on tuon minioffroad.se:n jutun lopussa (kuvamateriaali ja haastattelut kisoista alkavat kohdassa 1min 34s):
http://minioffroad.se/content/view/2318/249/Video poistuu SVT:n sivuilta 7.11.
Radan pinta oli siis savea, johon oli syntynyt heittoja, epätasaisuuksia sekä mukavasti pitävä linja. Tuntui hiukan erikoiselta että tämä kesäsarjan viimeinen kisa pidettiin hallissa savella, kun Suomessahan on totuttu siihen että ulkona sateessa savella ja sisällä tekonurmella tms. Tämä oli kuitenkin heidän kolmen kilpailun sarjansa ainoa saviratakisa, muut radat olivat tekonurmea tai tekonurmi/asvaltti/kivetys –pintaisia.
Varsinkin nelivedossa ruotsalaiset tunnustivat että pinta tuntui hiukan liian liukkaalta tekonurmen jälkeen, kun taas omasta mielestäni pito oli juuri sopiva. Ulkokisoissa on tietty omat hienot puolensa, mutta kun päivällä katseli pihalle vesisateeseen niin ei oikeastaan yhtään tullut ikävä syksyistä Maastosarjaa…
Kisoissa oli ainoana sallittuna takarenkaana Pro-Line Caliber M3, joita sai käyttää neljään alkueräkierrokseen kolme paria, sekä finaaleihin vielä yhden sarjan lisää. Käytetty rengasmäärä olikin yksi suurimmista eroista Suomen kisoihin sääntöjen suhteen, ja lähes kaikki paikalliset kilpailijat käyttivätkin maksimimäärän renkaita kilpailun aikana.
Itse ajoin takavedon yhdellä sarjalla läpi ja nelivedon kahdella kun sen suurempaa menestymispainetta ei ollut, ja siinä näki hyvin että paras pito todella häviää myös Caliberista parin akun jälkeen, ja periaatteessa neljän vedon jälkeen eroa on uusiin jo liikaa jos haluaa tosissaan kisata. Sinänsä ajatus siitä että finaaleihin saa laittaa tuoreen setin renkaita on todella hyvä.
Kukaan paikallaolijoista ei ollut niin paljon testannut Caliberia että olisi kuluttanut sen ylemmät nappulat pois ja ajanut sitten sillä alla olevalla Y-kuviolla, joka kuulemma toimii pitävillä savibaanoilla myös hyvin.
Rengasta pidettiin yleisesti hyvänä ja toimivana ja siitä saattaa tulla Ruotsissa vakiorengas koko sarjaan, myös tekonurmialustoille. Itse testailin niitä Suomessa ennen lähtöä Nokialla, ja ne tosiaan toimii nätisti myös sillä alustalla, kulutuskestävyys vielä parempi kuin Holari 2:ssa. Sitä tietty vähän ihmeteltiin että onko sillä two-stage-designilla mitään käytännön merkitystä, kun käytetään kuitenkin vain päällimmäistä nappulaa pölyttömällä radalla. Painava se rengas ainakin on.
Takavedossa alkuerissä kovinta vauhtia pitivät David Ronnefalk (Kyosho Ultima RB5 SP2) ja Otto Ausfeld (Tamiya TRF201X), jotka olivat ainoat kuljettajat jotka ajoivat 13 kierroksen tuloksia (Ronnefalk 2 ja Otto 1 kpl). Näin ollen TQ oli David Ronnefalk, ja kaikki finalistit järjestyksessä:
1. David Ronnefalk, Kyosho Ultima RB5 SP2
2. Otto Ausfeld, Tamiya TRF201X
3. Oskar Levin, Tamiya TRF201X
4. Mikael Johansson, Kyosho Ultima RB5 SP2
5. Johan Balsberg, Team Associated B4.1 FT
6. Kenneth Malkusson, Schumacher Cougar SV
7. Janne Dahl, XFactory X6 Squared
8. Johannes Edren, Kyosho Ultima RB5 SP2
9. Niclas Månsson, Tamiya TRF201X
10. Lars Jonsson, Team Associated B4 FT
Paras kierrosaika Ronnefalkille 23,412s, paras tulos Ronnefalk 13k 5:19,255, jolloin average laptime on 24,558s… kylmää kyytiä kun itse otin BQ:n, paras erätulos 5:21,286, paras kierrosaika 25,338 ja average 26,773s.
Sain aina nostaa nopeimman erän joten oli hieno seurata miten David ja Otto ajoivat. David ajoi ERITTÄIN tarkkaa ja lyhyttä linjaa osuen jokaiseen sisämollaan ja tietyissä paikoissa putkeen hipaisten, Otto taas näyttävämmin sladitellenkin. Sarjan jo voittanut Per-Erik Nordman (Kyosho) taisteli sähköjen kanssa ja sai palkinnoksi CQ:n. Sitä mies ei ajanut jääden kisan viimeiseksi ja sai siitä ansaitusti kärsiä koko illan kun vähän kaupungilla (kylällä) istuttiin.
Takavetofinaaleihin Mikael Johansson teki vähän uusia säätöjä autoonsa ja vei lopulta voiton paremmalla tuloksella kuin myös samaan pistemäärään päätyneet Otto Ausfeld ja David Ronnefalk (finaalipisteet Ruotsissa toisin päin kuin Suomessa, 1. saa 10pistettä). Voitto Mickelle tuloksella 5:22,459, toinen Otto 5.23,602 ja kolmas David 5.23,892.
Lopputulokset:
1. Mikael Johansson, Kyosho Ultima RB5 SP2
2. Otto Ausfeld, Tamiya TRF201X
3. David Ronnefalk, Kyosho Ultima RB5 SP2
4. Oskar Levin, Tamiya TRF201X
5. Johan Balsberg, Team Associated B4.1 FT
6. Niclas Månsson, Tamiya TRF201X
7. Janne Dahl, XFactory X6 Squared
8. Johannes Edren, Kyosho Ultima RB5 SP2
9. Kenneth Malkusson, Schumacher Cougar SV
10. Lars Jonsson, Team Associated B4 FT
Itse B-finaalin toinen molemmissa lähdöissä, Mattias Forsberg vei molemmat finaalit ja voiton tietty myös.
