Terve ja päivää, avaanpa minäkin sanaisen arkkuni autosta. Innostuin pikku-Revosta, kun kaveri osti jesin vinkistä itselleen sellaisen, ja pelkkä yhden NiMHin koeajo vakuutti minut laitteen hauskuudesta, ja ostin sitten jesin joutovehkeen pois. Hankinnan jälkeen tuli koeajettua se vakioNiMHi tyhjäksi tupakkia poltellessa, ja sen jälkeen on ajettu pelkästään LiPoilla. Normaaliajossa on 2S2P eli tasapainon ja ajoajan vuoksi lipot molemmin puolin rinnankytkettynä, ja muutama 4S-rykäisy sarjaankytkennällä on tehty kokeilumielessä.

Ollaan edellämainitun kaverin kanssa kummatkin aika amatöörejä, ja kaikki vähäiset vanhat taidot on pahasti ruosteessa, joten siinä mielessä auton pieni koko, keveys ja em. tekijöihin suhteutettu kestävyys ovat ihan omiaan. Tämän vuoksi tosin ei ollakaan säälitty näitä vehkeitä yhtään, ja jotain olen saanut hajallekin:

• Takadiffin hammaskehä on sliipattu luistokuntoon kaksi kertaa, kummallakin kerralla 4S-kiihdyttelyjen yhteydessä. Ekalla kerralla rasvan seassa ei ollut muuta kuin metallisilppua, tokalla kotelossa oli reilusti hiekanjyväsiä, vaikka puolikkaat olikin tiivistetty alapuolelta. Hiekkajäljet johtivat yläpuolen aukkoon, joka tulee rungon huulia vasten. Takapinjoni puolestaan on kestänyt naarmuitta, vaikka vaihdoin senkin samalla varmuuden vuoksi (tulee samassa paketissa diffirungon kanssa).
• Edit tähän: ensimmäinen diffiongelma tappoi takaa myös vasemman puolen poskilaakerin. Ensi hätään ei paikallisesta laakerikaupasta saanut kuin metallisuojattuja (jotka eivät kestä vettä), joten tilasin samalla sitten Acer Racingin polyamidisuojalla varustetut kuulikset, ja sellaiset ovat nyt edessä ja takana alkup. kumitiivisteisten poskilaakereiden paikalla.
• Keulan kori/puskurimountti katkesi siitä kohtaa, jossa se tulee kahdella todella surkealla lipareella rungon ja etudiffikotelon väliin. Syynä oli viime viikolla pidetty hyppysessio, jossa sinkautettiin muutaman metrin korkuisia loikkia ja kun tähtäys meni pieleen, niin alas tultiin asfaltille. Välillä keula edellä. Leikkasin ja taivuttelin korvaavan liitännäisen pellistä, mutta tarkoitus on vaihtaa tilalle alkuperäinen osa, joka saa toimia mieluusti sulakkeena esimerkiksi korin sijaan. Pussi, jossa on sekä etupään että takapään kannakkeet ja koritolpat maksaa jänkkilässä kuutisen taalaa.
• Katollaan ajaminen asfaltilla yli 80 km/h nopeudella ei tee hyvää koritolpille.
• Em. syystä myös antenniputki kului korin korkeudelta puhki ja antennipiuhasta tulivat karvat näkyviin, joten jouduin juottamaan vastariin jo uuden antsapiuhan. Kaverilla vastaava ongelma, mutta selvisi ilman piuhan kuoriutumista. Koriin istutettiin jouset antenniputken läpivientiin.
• Iskarit oksentavat herkästi öljyt pihalle kunnon rankaisun yhteydessä. Aiemmin mainittu hyppysessio tyhjensi allekirjoittaneen takaiskarit kokonaan. Männänvarren ympärille tuleva tulppa siis pullahtaa herkästi auki kun se on kerran löystynyt, vaikka kasatessa saisi öljynjämät kuinka hyvin poistettua.
• Korisokat hukkuvat räpätessä noin sekunneissa, mikä ei tietysti ole räppäysautolle mitenkään ihmeellistä. Laitoin yhteen Liquidin tilaukseen huvikseni kuminauhoilla varustetun koriin kiinnitettävän sokkasatsin, ihan vaan elvistelysyistä. Käytännössä siitä ei ollut juuri iloa, kun etupäässä kuminauhat kuluivat poikki alta aikayksikön. Nyt kuminauhat on korvattu ihan perinteisellä yksisäikeisellä johtimella ja kutistesukalla ja sokat pysyy paremmin kyydissä.
  • Viikon vinkki: paperiliittimet ovat halkaisijaltaan aivan täydellisiä ja kestävät kyydissä merkittävästi oikeita sokkia paremmin.
• Kun sokat sai pysymään kyydissä, niin ne söivät itsensä korista läpi etupäässä.
• Kaverin autosta on tipahdellut hyppiessä takakardaani pariin otteeseen ja etukardaani kertaalleen.
• Samasta autosta etudiffirungon pyörä on menettänyt sen verran metallia, että alkoi äännellä.
• Edelleen samasta autosta: viimeisin uhri oli servo, joka hajotti hampaan hyppysessiossa ja antautui myöhemmin lopullisesti.
• Renkaat on luonnollisestikin joutunut liimaamaan uudestaan.
• Vanteet ovat ottaneet osumaa, mutta halkeamisen sijaan on tullut lähinnä monttuja.

Näistä kolhuista huolimatta auto tuntuu olevan kestävä juuri niistä perinteisistä ongelmapaikoista, eli tukivarsissa, raidetangoissa ja sen sellaisissa ei ole merkkiäkään väsymisestä.

Tältä auto näyttää nyt (klik):



Towerista ja Liquidista on tullut pari satsia osia, ja aiemmin mainittujen korjausten lisäksi alkuperäisien jousten tilalle on kokeiltu eri pinnoille erilaisia Hot Racingin halpisjousia, jotka ovat osoittautuneet ihan kelvollisiksi. Iskareihin on tankkailtu vakioöljyä ja kokeiltu huvikseen jäykkää diffiöljyä, joka toimii yllättävän hyvin asfaltilla, mutta pehmeillä ja epätasaisilla pinnoilla ei tietysti ollenkaan. Takaperään on testailtu erilaisia öljyjä, 50k tekee autosta tosi äkäisen asfaltilla mutta - ei liene yllätys - hirmu hankalasti pideltävän hiekalla. Kuvassa näkyvä moottorin siili on lähinnä show-juttu, eikä se juuri siirrä nyt lämpöä kun lämmönsiirtoteippikin oli hukassa. Alsateippi takasiiven sivuissa auttaa erottamaan hämärässä kummin päin auto on.

Tällä hetkellä on menossa kokeilu, jossa yritän panostaa enemmän auton ohjattavuuteen kuin maksimaaliseen hyppykiihtyvyyteen, ja edessä ja takana on 10k, etutolpissa reilusti ulosjoustoa ja umpijöötin jakopyörän tilalle on laitettu keskidiffi (valmis öljy huuhdeltu veks ja laitettu itse 30k siltä varalta että öljy olisi jotain muuta kuin luvattu). Kiihtyvyydessä on nyt menetetty jonkun verran, mutta auto ei tietystikään enää yritä keulia, ja kuten arvata saattaa, ohjattavuus ja sitä myöten kuvitteelliset kierrosajatkin ovat ihan eri planeetalta. Myös röykyissä auto pyrkii kulkemaan varsin suoraan, kun ilmassa olevat pyörät pääsevät purkamaan väännön.

Tässä vielä muutama videopätkä, joiden tarkoitus ei ole elvistellä ajotaitojen tai auton kanssa, vaan ihan reilusti näyttää kuin se skulaa ja miten se kestää parin rähmäkäpylän aikamiehen käsittelyä. En laita näitä nyt embedded-toiminnolla, ettei soopaa tule sivukaupalla.

Ajantappoa melko tuoreeltaan, yritetään hyppiä ja pomppia ja ajetaan ihan miten sattuu.

Ensimmäinen 4S-testi, jossa hajotetaan autoja.

Toinen 4S-testi, jossa kiihdytellään backflippejä, yritetään pitää autoja tiellä ja saadaan aikaiseksi muutama kunnon vetokin. Lelututkalla ei kuitenkaan saatu tähtäiltyä niin tarkasti, että olisi saatu oikeita nopeuslukemia: osa 1 ja osa 2.

Kaveri innostui noista minun videosätöksistäni niin paljon, että osti HD-videokameran, ja nyt odotellaan, että se ehtisi editoida sen loikkasession materiaalin.