Peugeot käytti sodan jälkeen sähköistä kytkintä puoliautomaattisessa vaihteistossaan. Periaate oli sellainen, että vauhtipyörän ja kytkinlevyn välissä oli rautajauhoa. Kun rautajauhoon vaikutettiin sähkömagneetilla, se muodosti sillan kytkimen ja vauhtipyörän välille. Jännittettä vaihtelemalla kytkimen kiinniottoa pystyi säätämään. Jännite tuli kytkimelle laturista, siihen aikaan tasavirtalaturista. Mitä suuremmat kierrokset, sitä vinhemmin laturi pyöri ja latasi, ja sitä kovempaa kytkin otti kiinni,
Ehkä suurinpiirtein samanlainen sähkökytkin, pienillä eroilla, toimisi rc-autoissa. Esim. KFactoryn kytkinkelloissa on leveämpi hammaspyörä kuin useimmissa päärattaissa. Tämä sallii kytkinkellon liikkumisen eteen-taakse suunnassa useita millejä ilman että hammaskosketus vaaraantuu. Jos kytkinkellossa on kitkalevy ja vauhtipyörässä toinen, voidaan sähkömagneetilla, tai liikuttamalla servolla kestomagneettia tai yksinkertaisesti painamalla servolla kytkinkello kiinni, saada riittävä kitka homman toimimiseksi.
Ehkä yksinkertaisinta olisi laittaa kytkinkellon päähän pieni painelaakeri ja servolla painaa siitä kytkin kiinni.