Väliaikatietoja Englannista. Jarilla oli ensimmäinen päivä aikamoista rähjäämistä uuden kaluston kanssa. Radion kantomatka 1 m (toimi moitteetta vielä edellisenä päivänä Suomessa), starttilaatikon hihna löysällä etc. Luonnetta kasvattavia vikoja niin, ettei päässyt ajamaan kuin 4 kierrosta harjoituksissa! Autosta irtosi takakardaanin tappi (kiireessä kun kokoaa) ja etupäästä ylätukivarren vanttiruuvi poikkesi. Crompton väitti että etuiskarin likasuoja irtoaa ensimmäisellä kierroksella, ja oikeassa oli. Sekä David että Jari ajavat ilman iskarisuojaa, eikä aiheuta ongelmia!

Etupään vanttiruuvit ovat liian kovat. Jari veti molemmat vanttiruuvit kireälle niin ovat kestäneet, vaihtaa kuitenkin sunnuntaiksi Hobaon vantit tilalle, niin saa vähennettyä hieman pystykallistumaa, nyt on pari astetta liikaa.
Jarilta ei ole muuta mennyt rikki, David Cromptonilta on. Davidilla on esisarjan auto, joka näyttää olevan heikompi kuin tuotantomalli, jolla Jari ajaa. Tämän vuoksi David on ahkerasti vieraillut Jarin varaosalaatikolla ja vaihtanut mm. vetoakseleita tuotantomallin sellaisiin.

Jarin mukaan Mätzikki käyttäytyy poikkkeuksellisen hyvin röykyissä, on kuulemma niin pehmeät iskarit ja jouset. Koska on ajanut autolla niin vähän ei ole juurikaan hyppinyt, joten ei osaa sanoa miten hyvin ohjautuu ilmassa.

Auton agressiivinen kaarrekäytös on pikkaisen aiheuttanut ongelmia. Haukkaa kaarteeseen niin innokkaasti, että huolimattomasti kaasuttaen tekee helposti munkit. Tätä pyrkimystä Jari on saanut jo jonkin verran rauhoitettua, ehkä pystykallistuman muutos takaisin oikeaksi auttaa asiaa. Juuri tällaisissa asioissa näkyy, ettei autoa ole päästy testaamaan.

Yhteenvetona Jari on autoon todella tyytyväinen, kestävyydessä ei ole ollut ongelmia (poislukien etupään vanttiruuvi) ja auto on kilpurimaisen sähäkkä ajettava. Eilen autossa ei ollut yhtään vikaa, mikä on hyvä merkki, sillä kun kuitenkin ajettiin 5 erää lämmittelyineen. Auto myös vastaa loogisesti säätöihin, joten oikeat säädöt on varmasti ensi kesäksi löydetty. Jarin sanoja lainaten:"Tää on hyvä auto!"

Olen pahoillani etten voi kertoa muiden suomalaisten tunnelmista, ymmärrettävistä syistä kun kiinnostus (näillä puheluhinnoilla) rajoittuu Jarin toilauksiin. Sen verran kuitenkin kuulin, että joukkuehenki on korkealla ja muut ajavat suomalaisten päälle taas ilman rangaistusta, mutta suomalaisille jaetaan ilman syytä stoppareita. Jarillakin on yksi, eikä kukaan tiedä syytä! Suomen joukkueella on siis tutut sinivalkoiset lasit mukanaan, kuten pitääkin.

Tänä iltana, kunhan Jartsa kotiutuu reissuiltaan ja vielä kerran tarkistaa tilauksen, lähtee M1B–autojen ja varaosien tilaus tehtaalle. Toiveissa on, että saisimme 4 autoa maahan salamatoimituksena ennen Englannin kisoja, jotta Jartsa pääsisi kokeilemaan siellä autoa.
Loput autot ja tavarat tulevat sitten parin viikon sisällä.

Näiltä sivuilta löytyy autosta tietoja:
http://teammagic.com.tw/Download/M1B/M1B%20Parts%20List.pdf
http://teammagic.com.tw/Download/M1B/M1B%20Exploded%20View.pdf
http://teammagic.com.tw/Download/M1B/M1B%20Basic%20Setup.pdf
http://teammagic.com.tw/Download/M1B/M1B%20Blank%20Setup.pdf

Ja tässä linkki sivulle jossa kerrotaan auton kehittämisestä ja tehtaan pyrkimyksestä tehdä mahdollisimman hyvä auto:
http://www.teammagic.com.tw/en/profra.jsp?tag=proInf&id=560001&pageNum=1

Varaosia tulee niin, että jokaista, tämä todella tarkoittaa jokaista, osaa mitä autossa on, tulee hyllyyn.
Kuluvia osia enemmän, muita vähemmän. Osa osistahan buggyissa on sellaisia, etteivät ne voi mennä rikki. Mutta jos kuitenkin menee, osa löytyy hyllystä, aina! Ja varaosat ovat mukana aina kilpailureissuilla, joten huolto pelaa!

Muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia on räjäytyskuvassa nähtävissä

- etu- ja takakardaani ovat samanmittaiset, eli keskidiffi on keskellä
- osa laakereista asennetaan eräänlaiseen tukirenkaaseen. Liekö tarkoituksena, jos laakeri hajoaa, estää laakeripesän vioittuminen, joka tavallisesti johtaa koko osan vaihtamiseen. M1B:ssä siis vaihdetaan vain laakeri ja suoja!
- saranatapit on puslitettu komposiitti-/metalliosilla.


Varaosat tullaan hinnoittelemaan niin, ettei niitä kannata Suomeen ulkomailta tilata, päinvastoin! Varaosat eivät ole kovin kalliita, paitsi jotkin metalliset, esim. ohjauspalat. Kertonee aika paljon metalliosien laadusta ja materiaalista, vai mitä?

Varaosista esimerkiksi diffin sisustan rattaat tulevat maksamaan tappeineen päivineen 10 euroa.

Nyt täytyy vain toivoa että saadaan Jartsalle auto Englantiin :D

Molemmissa Tiikereissä on metallirunko. Erona on se, että toinen tyyppi startataan sivusta ja toinen takaa. Takatiikerissä on vakiona alumiinisuoja, jollaisen saa optiona tuohon sivusta startattavaan Tiikeriin.

Vahvemman siitä saa vaihtamalla yks´suuntalaakerin parempilaatuiseen.

Jos vielä palataan aiheeseen. Tosiasiahan on, ettei Mika ollut tyytyväinen laakereihimme Turussa. Kauppiaana tästä voi todeta joko "voi voi, ikävä juttu", tai sitten "katsotaan, onko jotain tehtävissä". Vain jälkimmäinen toteamus tuo mukanaan edistystä.

Olimme oikeasti harmissamme siitä, että kahdella kaverilla laakerit eivät yhdellä radalla toimineet. Se, että ne ne ovat toimineet Mikalla ja Kallellakin muualla ja muilla kuskeilla Turussakin ei muuta sitä, etteivät ne Mikalla toimineet.

Jos Mikan ja Kallen ajotapa ei suosi Jyrkkälässä puolikeraamisia laakereita kytkimissä, niin pitääkö Mikan ja Kallen muuttaa ajotapaansa vai meidän kauppiaina tarjota jotain muuta?

Ajattelimme tarjota jotain muuta; kevääksi tilaamme erikoissarjan, KaMiJyrkkälä-edition nimeltään. Näitten laakereiden voiteluaineen lämmönkesto on 282 celsiusta, joten näistä ei kiehuva rasva pullauta ihan heti suojuksia ulos.

Koska asioissa täytyy tehdä kompromisseja, niin näitä ei sitten kannata pestä vedellä, koska näiden vedenkesto-ominaisuudet ovat huonommat kuin nykyisten laakereiden.

Näitä laakereita saa ensi kesänä käyttää vain Turussa. Joten Kalle ja Mika, ensi kesänä kummallekin on varattu 2 kappaletta KaMiJyrkkälä-edition laakereita koekäyttöön. Jos vielä hajoaa, niin sitten kustannan teille peilit. Ja ostan yhden itsellenikin.

Hoke, jos köhää on, niin kuuma rommitoti auttaa :) Sinun pitää olla kunnossa Englantiin!

RC-autoilu menee hienoksi, kun joka radalle tehdään omat laakerit tukemaan kilpailijoiden menestystä taisteltaessa viimeisistä sekunnin tuhannesosista :mrgreen:

Keraamisista laakereista on tullut vain hyvää palautetta, paitsi viime kesänä Turussa. Kahdelta kuljettajalta hajosi kytkinlaakerit, Kallella tosin vaikutti myös kiven luiskahtaminen kytkinkellon ja päärattaan väliin, joka sitten mursi laakerit. Pohdittiin myöhemmin Mikan laakereiden rikkoutumisen syytä ja yksi teoria keksittiin seuraavissa Turussa ajetuissa kisoissa. Nimittäin Kallella meni jälleen keraamiset laakerit rikki, vaikka muualla ja muilla (paitsi Mikalla ja Kallella Turussa) ne tuntuvat kestävän isältä pojalle.

Katselin Kallen ajotyyliä ja huomasin seuraavan poikkeavuuden; poikkeavuus johtunee pääasiassa Turun radan syheröisyydestä.

Pehmeällä kaasulla, kytkintä luistattaen, eli ajaen mutkaosuudet kytkimen kiinniottokierrosluvun lähellä, suhteellisen hitaasti, nousee kytkinkellon lämpötila niin korkeaksi, että laakereiden suojusten ja voitelurasvan lämpötoleranssi ylittyy. Maksimihan on 175 celsiusta. Vaihdettiin Kallen autoon metallikuulaset laakerit, ja homma toimi.

Miksi sitten metallikuulaset kestävät, mutta keraamiset eivät? En tiedä, koska en ole asiaa testannut, mutta näin asian mietimme: kun kytkinkellon lämpötila nousee, niin ilmeisesti keraamiset kuulat eivät johda lämpöä laakerin kehien välillä samalla lailla kuin metalliset. Metallikuulat siirtävät lämmön ulkokehältä sisäkehään ja kampiakseliin.

Voisiko siis olla niin, jos keraamiset ei kestä, että Turussa pitää joko valita pienempihampainen kello, matalammalla tai korkeammalla kiinniottava kytkin tai ajaa kovempaa niin, että kytkin ottaa kiinni ja lämpöä ei muodostu ja sekin, joka muodostuu, viuhuu pyörivän kytkimen viskaamana taivaan tuuliin.

Hoke on malliesimerkki kaverista joka ajaa keraamisilla laakereillamme niin kauan, että minuakin hirvittää (ei tee hyvää bisnekselle, jos kaveri ostaa kaksi kytkinlaakeria joka toinen vuosi :lol: . Ja vaikka kytkinkello hehkuisi punaisena, niin laakerit toimii. Ilmeisesti Hokella tulee huomattavia lämpökuormituksia kelloon, mutta lämpö johtuu kiinni olevien palojen kautta muualle kuin laakereille.

Tässä sääntö AKK:n sääntökirjasta:
Autoissa on oltava ikkunoita ja korin aukkoja lukuun ottamatta läpinäkymätön ja joustava muovikori... Tuulilasin on oltava läpinäkyvä, paitsi mikäli esikuvassa ei ole tuulilasia.

Tarkkaan lukemalla huomaa seuraavat asiat:
- korin pitää olla läpinäkymätön korin aukkoja ja ikkunoita   lukuunottamatta.
- tuulilasin on oltava läpinäkyvä.
- ikkunoiden kokoa ei ole määritelty.

Ymmärrän tämän niin, että korin pitää olla maalattu, paitsi ikkunoiden kohdalta se SAA olla maalaamaton, paitsi tuulilasi, jonka PITÄÄ olla läpinäkyvä. Muutenhan ei olisi syytä mainita tuulilasia erikseen, vai mitä?

Esimerkkinä Caster Racingin autot, joissa ei ole kuin tuulilasi läpinäkyvä. Team Magicissahan on kuitenkin pienet sivuikkunat, jos tarkkaan katsoo, jotta kuski näkee edes vähän sivuilleen.

Terve.
En ole tänne ennen kirjoitellutkaan, joten esittelen ensin itseni. Olen Pekka, tunnetaan kai parhaiten Jartsan faijana!

Meillä oli vieraina Lavangon PM-kisoissa saksalainen kuski ja mekaanikko. Kuski oli Vincent Wilting ja mekaanikko Vincentin isä, Thomas. Thomas on Power-Save-Racing - tuotteiden valmistaja ja firman omistaja.

Vincentin tasosta on sanottava sen verran, että ensimmäisen harjoituskerran 6 kierros meni aikaan 50 s, joka kertonee jotain ainakin niille, jotka Lavangon radan tuntee ja tietää.
Sunnuntaina nousu sitten katkesi ohjauspalan murtumiseen, sitä kun oli modifioitu paremmin kääntyväksi. Kesti Saksan ratojen hypyt, muttei enää Lavangossa.

Mutta asiaan: saksalaisille oli yllätys radan vaikeus ja teknisyys, mutta Vincentin mukaan rata on kiva ajaa, ei lainkaan mahdoton.
Ajajakoroke, laitteet, rata, ympäristö erittäin hyvin hoidettu ja asiallinen (kiitokset taitavat kuulua talkoolaisille ja järjestäjille).
Kilpailun järjestelyt erinomaiset, aikataulujen paikkansapitävyys 100 % (eivät huomanneet loppumuutosta, kun eivät itse enää ajaneet).
Mutta sitten varsinaiset suitsutukset. Mahtava tunnelma ja ja aivan upeat ajotavat ja kuskit.

Saksalaiset panivat ihaillen merkille, miten rauhallisesti ja organisoidusti starttaajat siirtyivät käynnistyspöytien ääreen, sieltä rauhallisesti omille paikoilleen varikolla, ja ajon jälkeen rauhallisesti katsastukseen ja takaisin paikoilleen. Sen jälkeen auton mekkaus, ja kun homma valmis, kiertelemään ja juttelemaan toisiin telttoihin kavereiden kanssa. Kuvasivat tunnelmaa sanomalla, että porukka käyttäytyi kuin coktail-kutsuilla!

Ajotavoista sanoivat, että kaikki sikailu puuttui. Saksassa kun edellä oleva auto tekee virheen, josta takanaoleva voi rokottaa, niin varmasti rokottaa. Kaikki ajoivat kuin herrasmiehet haluamatta tahallaan pilata toisen ajoa tai rikkoa kalustoa!

Alkoholi on ongelma Saksassa kisapaikoilla. On vaikea olla esimerkkinä pienemmille, kun koko kisan ajan vetää olutta niin, että ajajakorokkeellakin on oluttölkki. Pitivät siitä, ettei alkoholilla ollut mitään roolia kisan aikana. Saunan jälkeen kyllä saksalaisille olut maistui, mikä ei liene yllätys!

Ennakkotietona olivat saaneet tietää, että Suomi on maa, jossa on valtavat määrät hyttysiä ja juoppoja, sulkeutuneita puukonheiluttelijoita.
Yllätys oli melkoinen, kun suomalaiset osoittautuivat avoimiksi, kielitaitoisiksi ja ystävällisiksi ihmisiksi, joihin on helppo tutustua ja jotka kaiken lisäksi asuvat maassa, joka kesäisin on kuin Espanja keväällä ja joka muutenkin vaikuttaa paratiisilta.

Oli opettavaista viettää 5 päivää saksalaisten kanssa Suomessa. Moni asia, jota pitää itsestään selvänä, kuten esim. eurooppalaisten ratojen erinomainen kunto ja olosuhteet, osoittautuivat pelkäksi taruksi. Lavangon ei tarvitse hävetä tasoaan eurooppalaisiin ratoihin, päin vastoin!Oli myös kiva huomata, miten hyvin meillä täällä on asiat ja miten kaunis maa Suomi oikeasti on. Ja miten hyvässä seurassa me suomalaiset toistemme kanssa olemme. Hyvä Suomi!