Laitoin röyhkeästi pystyyn oman aiheen projektille jonka saimme vihdoin sellaiseen pisteeseen, että sitä voi avata muillekin. Kirjoitin samat tekstit myös yksinkertaiseen blogiin, mutta siellä ei ole kommentointimahdollisuutta joten päätin nyt laittaa höpinät tännekin.

Projektin ydinryhmä koostuu kolmesta propellipäästä joilla on intoa enemmän kuin malttia. Rc-autojen pariin ajauduimme pari vuotta sitten jonkin sattuman kautta ja aika nopeassa tahdissa rc-autoihin liittyvää krääsää on kerääntynyt niin, että oli pakko vuokrata oma talli. Homma lähti liikkeelle 1:8 nitroista ja nyt on pääosissa 1:5 bensabuggyt (Smartechx2, Nutech ja Himoto).

Rc-autoilla ajaminen on pirun hauskaa puuhaa, mutta pakko myöntää kaiken muun säätämisen olevan se harrastuksen suola. Automme ovat täynnä toinen toistaan kummallisempia virityksiä joista muutamat jopa toimivat.

Heti alusta saakka pohdimme B-ryhmän rallikorin ostamista nitroautoihin, mutta rungon mittasuhteet olivat truggy-mallisissa autoissa sen verran epärealistiset, että suunnitelma piti haudata. Bensa-autot ostettuamme heräsi kiinnostus rallikoreihin uudelleen, mutta nyt ongelmaksi muodostui se, ettei autoillemme sopivia koreja ollut missään saatavilla. Etsittyämme netistä päivätolkulla koreja turhaan, päätimme tehdä moiset itse jos ei kerran muuten onnistu.

Auton esikuvan valinnassa ei ollut liiemmin ongelmia, Audi S1 ja Lancian S4 olivat suosikkeja mutta Audia puolsi sen askeliväli, joka skaalautui loistavasti meidän rungoille.

Idea vakuumimuokkaukselle tuli puolivahingossa jostain jo unohtuneesta nettiartikkelista ja ensimmäinen varsinainen steppi oli imurin liittäminen rei'itettyyn ruuvipurkkiin ja jostain työkalupakkauksesta löytyneen polykarbonaattipalan imaisu pullonkorkin ympärille. Hämmästys oli melkoinen kun puolen tunnin virittelyn jälkeen saimme muovin oikeasti asettumaan nätisti korkin ympärille. Se olikin viimeinen helppo ja nopea steppi projektissamme jonka vaiheita ajattelimme vähän avata tässä "blogissa" tai miksikä moista soopaa nyt haluaakaan kutsua.

Valitettavasti onnistuin tuhoamaan noin 250 projektikuvaa formatoimalla väärän muistikortin kamerasta, joten pitää tyytyä kännykällä otettuihin kuviin. Tunarointi harmittaa ennen kaikkea sen vuoksi, että kameralla oli otettu paljon kuvia itse vakuumimuovauslaitteista (vakuumipumppu, lämpölaatikko, imupöytä ja muovikehikko) kun taas kännykällä on otettu enemmän kuvia muotista.