Tässä rankan illan päätteeksi rupesin miettimään Loffe_:n sanoja tuosta talkoo touhusta.
Onhan se totta että porukkaa tulee välillä talkoisiin ja oleskelee vain ja vaihtaa kuulumisia. Ne ovat kuitenkin talkoot ja jokainen tekee sen verran yhteisen hyvän eteen kun parhaakseen näkee. Pitää muistaa se puoli asiasta että moni käy itsekseen tekemässä siellä pieniä juttuja ja näin kokonaisuutena jokaisella tulee suht suuri talkoo määrä.
Itse en pysty joka kerta tekemään ja jos pystyn niin pieniä määriä johtuen ikuisesta selkävammasta. Silti käyn paikanpäällä kurkkaamassa tilanteen ja kyselen että mikä on tilanne, mistä on tarkotus jatkaa ja sitten soittelen Negelle ja kysyn mikä on hänen mielestään tärkeintä seuraavaksi. Sitten vain rauhassa ohjeiden mukaan omalla ajalla pieniä tekoja mistä koostuu suuri apu.
Erityisesti haluan painostaa sitä että näinä talkoo iltoina näkyy yleensä samat naamat.
Se ei tarkota että jos paikalla ei näy että radan eteen ei olisi tehty, hyvänä esimerkkinä ne jotka roudaa rakennusmateriaaleja paikalle.
Mielestäni 26. päivä Koheltaja hoiti päivän osuutensa tuomalla sitä puutavaraa jonka päätteeksi lähti vielä palauttamaan peräkärryä. Tottakai homma näytti pieneltä mutta lähtekää itse hakemään ensin kärry, aja paikkaan A mistä haet tavaran ja lastaat ite ja sen päätteeksi vielä jurraat valtateillä ruuhkassa.
Viimeisenä tämä toinen ääripää, Nege thö ratamestari. En usko että moni muu olisi osannut hoitaa hommaansa yhtä hyvin:
-Aina käskyttämässä
-Suunnilleen tietää missä mennään
-Hoitanut helvetisti materiaaleja kärryllä paikalle
-Ja se suurin viisaus, ottaa perheen mukaan harrastukseen, lapsi ja naisväki mukaan. KOKO perhe on osallistunut radan talkoisiin. Suuret kiitokset sinne kotiinpäin että ilman niitä oltaisiin siivottu tila monen monta kertaa useemmin, keitetty kahvit ja ei unohdeta talkoomakkaroita!
Paljon asiaa ja p****a mutta tältä tänä maanantaina tuntuu
Mietteitä ja omantunnon kolkutuksia?
Näytä kirjoitukset
