Vakionoparin saa vesitiiviiks ainakin vetäsemällä tavis minigrip-pussin (tai vastaavan) kannen ja rungon väliin.
Tietty piirilevylle ensin vahvat suojalakkakerrokset. Nastat kandee suojata kuitenkin vaikka sinitarralla ennen sitä. Sit kamat koteloonsa ja pingotat siihen pussin niin, ettei se jää ryppyyn reunojen kohdalla mistään. Vedät siis kireelle kaikkien liittimien ja lamppujen yli. Siihen sit kansi päälle ja painat varovasti sen paikalleen. Se pussi venyy juuri sen verran, että se ei mee kurttuun jos sen vaan kiskoo samalla viä kireeks. Kontaktiliimaa johtojen ulostuloihin mieluiten ennen muovin asentamista ja lopuksi vielä varmistukseksi. Tää kuulostaa vaikeelta, mut on paljon helpompaa kun kontaktiliiman tms. käyttö. Lisäks se koko laite tulee i*ioottivarmasti tiivistettyä koska liitin ja ledit on kaikki siä muovin alla. Sit ruuvit kiinni ja ylimääräset muovin riekaleet pois.
Siisti kun sika pienenä.
Vastari (kun vastarin) saa soveltamalla samaa konstia myös tiiviiks. Käytetään vaan kaks- tai kolme kertaista elmu- tai pakkauskelmua pussin tilalla. Lakkaus ja kelmu piirilevyn päälle mieluiten juur kun vika kerros on viä tahmeeta. Kansi päälle ja varmistetaan nippareilla. Ei ihan niin siisti kuin ennen mut takuulla tiivis.
Ai niin, liittimet kandee tiivistää kontaktiliimalla sillain, että pursotat terävällä nokalla liimaa liittimien aukkojen reunoille ja painat liittimet tarkasti paikalleen. Muovi estää liimaa menemästä liitin nastoihin ja jos laitat liiman vain reunoille, se ei pursua liittimen reikiinkään. Vielä ennen kuin painat liittimet pohjaan asti, pursota liimaa vielä liittimien ja kotelon reunoihin ja paina sitten liittimet pohjaan. Littimet voi varmistaa vetäsemällä kutistesukkaa niin, että se ulottuu johdosta liittimen päälle asti. Johdon ja kutisteen väliin tietty liimaa.
Käsittele kiteen aukko tietty samalla periaatteella. Nyt on kotelo tiivis eikä tarvi pelata pussien kans.
Tässä pari konstia jotka toimii kun tekee työn huolellisesti.
