Ja tässä kokonaan pääsi unohtumaan jo mitä alunperin olin kirjoittamassa. Eli mihin tämä meidän yhteiskunta on menossa. Hyväksytään se fakta, että on kaksi ryhmää. Ne jotka käyvät töissä ja ne jotka eivät. Hyväksytään siinä samalla se, että ne jotka käyvät töissä, niin maksavat valtiolle ja ne jotka eivät, niin ottavat valtiolta. Eli siis jollain kierolla tapaa voidaan puhua siitä, että töissä käyvät maksavat niiden elämisestä jotka eivät käy töissä.
Syitä siihen miksi joku ei käy töissä on monia, voi olla sairaseläkkeellä, pitkäaikaistyöttömänä jne. Sillä ei oikeastaan ole merkitystä eikä mielestäni ole mitään järkeä lähteä näitä erittelemään, koska jokaisella on syynsä ja välttämättä ne eivät ole edes kyseisen ihmisen syitä vaan entisen työnantajan, valtion, kunnan jne.. Eli siis en lähde tässä nyt sille polulle että erittelisin ihmisiä juoppoihin, spurguihin jne. Koska sillä ei loppupelissä ole merkitystä tämän asian suhteen.
Ok, eli nyt kun ryhmät ovat selvillä niin mennäänpä hieman tarkemmin näiden ryhmien sisään. Otetaan vaikkapa aluksi työssäkäyvät. Kuten varmasti moni on huomannut ja osa jopa aiheesta lukenut, niin työelämä on muuttunut melkoisesti viimeisen 10 vuoden aikana. On kiire, stressi, jatkuva tarve saada jotain aikaiseksi. Tähän kun lisätään sitten vielä ihmisten kunnianhimo, niin tullaan siihen tulokseen, että työ vie entistä enemmän aikaa ja arvot työelämässä ovat muuttuneet. Nykyään pitää laittaa entistä enemmän itseään likoon, tehdä pitkiä päiviä ja olla aina työnantajan "luottomies" (taikka nainen). Tämä kaikki vie aikaa pois perheeltä. Mennään ajassa taaksepäin, niin työpaikalla arvostettuja arvoja työntekijöissä oli lapsi- ja perheläheisyys. Nykyään nämä arvot on korvattu uhrautumisella (joka myöskin luottamuksena tunnetaan) ja kustannustehokkuudella. Bisneksen arvot eivät tunne perhe-arvoja. Yllättäen työntekijä joka suunnittelee äitiys- taikka isyyslomaa onkin ensimmäinen linjalla joka lähtee kun vähennyksiä aletaan suunnittelemaan. Tutkitusti tämä on johtanut siihen, että työssäkäyvien pariskuntien lisääntyminen on kääntynyt laskuun.
Jos taas mennään siihen toiseen ryhmään. Työttömillä on paljon aikaa lisääntyä ja moni onkin löytänyt haluamansa elämän perheen parista ilman kaipuuta töihin. Lisäksi saadaan lisätuloa lapsilisien nimessä. Tietysti mitä enemmän lapsia, niin sitä enemmän lisiä. Kuullostaa karulta ja en todellakaan sano tässä sitä, että lapsia hankittaisiin sen takia että niistä saadaan lisiä. Pointti tässä on se, että Suomen suurin lisääntyvä ryhmä on työttömät ja niille myöskin maksetaan samassa suhteessa enemmän lapsilisiä kuin mitä työssäkäyville, eli siis tällä tavalla vielä tasapaino näiden kahden ryhmän välillä lisää kallistuu. Syitä tähän on monia ja moni niistä yhteiskunnan aiheuttamia. Tarkoitan sitä, että moni haluaisi työllistyä, mutta koska työelämässä arvot ovat mitä yllä kerroin, niin juuri pienokaisen saaneen pitkäaikaistyöttömän on aika hemmetin vaikeaa saada töitä. Puhumattakaan siitä jos vielä päälle sattuu olemaan yksinhuoltaja.
Tätä tilannetta kun jatketaan tarpeeksi pitkään, niin tullaan tulokseen että ryhmä joka tämän yhteiskunnan viulut maksaa pienenee kun taas puolestaan ryhmä joka kuluttaa kasvaa vastaavasti. Tämä johtaa jatkuvaan verojen ja muiden maksujen nousemiseen. Tietysti kun verot / maksut nousevat, niin sitten pitää taas tukien nousta suhteessa (taikka tulla verovähennyksiä niille jotka eivät ansiotyössä käy) jne. Eli siis aika mahdoton yhtälö ja maamme kurssi on siinä mielessä huolestuttava.
Noh, ehkäpä tässä tarpeeksi tällä kertaa. Saattanee herättää ajatuksia? :)
