Toptoptop...nyt mennään liian lujaa....
Kuten juupelikin sanoi, niin hommassa on kyse täysin soveltamisessa. Mitään ei oikeastaan saa valmiina. Rakenteen voi toki suunnitella sellaiseksi, että sen saa pienellä vaivalla muutettua. Se kuitenkin on se suurin ja vaativin työ.
Noi purjeservot ja vastaavat voi unohtaa välittömästi. Microservot ovat ainoita, joita on järkevä käyttää. Miniservon (16g) voi laittaa ohjaukseen, mutta sekin on jo emekkiläiseen turhan suuri. Microservoja kannattaa ostaa Vertical Hobbystä, ne ovat siellä ylivoimaisesti halvimpia (en mainosta, kerron taas vaan oman ostopaikan toim. huom.)
Vedossa ei käytetä servoja ollenkaan. Syykin on selvä; tilaa ei ole! Lisäksi modattu servo on hidas pyörimään, joten sillä ei emekkiläisessä tee vedossa mitään. Veto toteutetaan siis 400-koon moottorilla (Graupnerin Speed 400 on itsellä käytössä) ja siitä kumilankavedolla akseliin. Moottorissa itsessään on kiinni ompelukoneen puola, joka toimii moottorin hihnapyöränä. Puola on sovitettu akselille siten, että se on kiinni pätkässä pulttia ja kutistesukkaa (moottorin akseli on 2.3 mm ja puolan sisähalkaisija taitaa olla 6 mm). Vetävä akseli on 4mm kierretankoa (tavallinenkin 4mm akseli käy). Siinä taasen on lankarulla jatkomutterin päällä, josta on porattu kierteet pois. Jatkomutterissa on pidätinruuvi, jolla se lukitaan akseliin. Akseli on laakeroitu tuohon emekin omaan telikeinuun. Etuakseli, joka koostuu käytännössä kolmesta osasta, on alumiinia. Akselit ja ns. raidetanko ovat suorat kopiot Legojen ohjausrakenteesta. Ns. laakeripesä, jossa rengas on kiinni, on Lego-osa.
Noiden microservojen (10g) modaus on todella helppoa. Käytännössä servo otetaan auki ja ulomman rattaan reikä porataan 1.5mm terällä siten, ettei se enää pyöritä servon potikkaa. Potikka kannattaa tunkea täyteen esim. sinitarraa tms. Jos servoja aikoo käyttää VAIHTEELLISINA MOOTTOREINA (kuten siis meikäläisen Valtran etuveto) tai esim. vinsseinä, niin silloin yleensä joutuu ohittamaan servon oman elektroniikan kokonaan. Tällöin siis servon sähkömoottoriin juotetaan omat johdot, jolloin erillinen nopeudensäädin (tarvii olla pakki!) käskee siis moottoria. Saman voi toteuttaa myös servon omalla elektroniikalla, mutta ongelmana on servon keskialueen vaellus. Uusilla radioilla en ole vielä kyseistä kokeillut, mutta vanhoilla vaellus oli ongelma. Nopareissa on suurempi dead zone, joten moottori pysyy pysähtyneenä helpommin.
Moottori asennetaan kulmaraudoilla esim. polttoainetankin tilalle.
Se kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että emekkiläisellä ei tehdä esim. juupelin ja geswasin autonjen "urakoita". Etuakseli on täysin jäykkä, sepelin muruset ovat emekkiläisen renkaan koon huomioon ottaen louhikkoa jne. Myös vetotapa eli hihna asettaa rajoituksensa. Se luistaa suuremmalla rasituksella. Tuossa kerran äkkiseltään laskeskelin, että tuolla 400:lla moottorilla kyseisellä välityksellä auton todellinen nopeus huitelee lähellä 20 km/h. Skaalanopeus pyörii siis jossain formuloiden nopeuksissa.
Tuolla toteutustavalla auto kulkee siis silmittömästi, voimaa siinä ei välttämättä ole paljoa. Todellinen voima vaatisi kunnon perän, kuten esim. noissa Tamiyan autoissa on.
Se Scanian maansiirtoauto (6x4) on sitten muuten se vaikein toteuttaa...