Viime kerralla maalatessani ajattelin ottaa hieman enemmän kuvia maalauksen eri vaiheista, kun useampi oli niitä toivonut. Toivottavasti tästä kuvasarjasta on jollekin hyötyä. Sen tarkoituksena on havainnollistaa maalaamisen perusjuttuja, sekä nestemaskin käyttöä maalauksen apuvälineenä, ei niinkään maalaustekniikkaa itsessään.
Varmaan tässäkin esitettyihin asioihin on useampi, kuin yksi oikea tapa. Näillä menetelmillä minä olen asiat tottunut tekemään.
Koripussin avaamista en kuvannut, mutta se on luonnollisesti ensimmäinen vaihe. Itse säilytän koripussin ja pahviliuskat ja muut tilpehöörit, jos syystä tai toisesta kori ei tulekaan heti käyttöön, on se kätevää sujauttaa takaisin pussiin odottamaan parempaa huomista. HUOM! Älä poista korin päällä olevaa suojamuovia!
Seuraava vaihe on korin peseminen sisäpuolelta. Pilkku tilkka astianpesuainetta ja puhtaalla tiskiharjalla hellä pesu (mulla on ihan oma harja tätä varten..). Pesun jälkeen huuhtelu runsaalla vedellä, että kaikki pesuaineet lähtee varmasti pois.
Kuva 1. Pesu
Pesun jälkeen kuivaus talouspaperilla tai jollain pehmeällä pyyhkeellä. Voi toki jättää kuivumaan pöydälle, kyllä se siinä ajan kanssa kuivaa.
Kuva 2. Kuivaus
Kun kori on kuiva, voi aloittaa nestemaskin levittämisen, noh ei se tippa vettä haittaa, maskihan on vesiliukoista. Näitä koreja maalatessani käytin Bittydesigning:n valmistamaa nestemaskia tavallisesti käyttämäni Parman valmistaman Fasmask:n sijasta. Fasmask on selvästi paksumpaa ja ehkä helpompaa käsitellä, joten taidan jatkossakin pitäytyä siinä. Levitys pehmeäharjaksisella pensselillä takaa parhaan (tasaisimman) lopputuloksen. Yleensä maskailen useampia koreja kerralla, vaikken niitä heti maalaisikaan. Tämä on kuitenkin se aikaa vievin osuus koko prosessista. Levitä maskiaine mahdollisimman tasaisesti, etenkin korissa olevat ulokkeet ja syvennykset tahtovat kerätä maskiainetta. Se on hankala paikka leikata jälkeenpäin.
Kuva 3. Maskaaminen
Maskiaineen kannattaa antaa kuivua kaikessa rauhassa, mieluiten yön yli. Jos on hoppu, niin hiustenkuivaajalla voi auttaa. Kun maski on kuivaa, siitä tulee lähestulkoon läpinäkyvää. Maskia tarvitaan yleensä kaksi tai kolme kerrosta, tällä kertaa kun aine oli ohuempaa, tein neljä kerrosta.
Kuva 4. Kuivatettu maskaus
Kun maskaamishommat on suoritettu, päästään itse maalaamisen kimppuun. Tai no, ei oikeastaan, vaan seuraavaksi tehdään itse design. Itse hahmottelen mielessäni olevaa designia tussilla korin ulkopintaan. Yleensä en kovin orjallisesti piirtele kaikkia kuvioita, vaan lähinnä sen verran, että kuvioiden mittasuhteet ja paikat varmistuvat korissa, ettei tule leikkausvaiheessa ylläreitä. Tokihan kuvat voi piirtää valmiiksi viimeistä yksityiskohtaa myöden jos niin haluaa.
Kuva 5. Kuvioiden hahmottelu.
Kun kuvat on korissa (ja kirkkaana mielessä), aloitetaan kuvioiden leikkaaaminen maskiaineeseen. Itse olen tottunut käyttämään lyhytvartista ja pyöreäpäistä askarteluveistä, mutta nämä lienevät enemmän makuasioita. Toki lyhyempi varsi helpottaa työskentelyä ahtaissa koloissa.
Kun maskia leikkaa, tulee varmistua siitä, että maskiaine todella leikkaantuu. Toisaalta liian kovaakaan ei pidä painaa, ettei kori myöhemmin halkea leikkauskohdasta. Tähän kokemus tuo tuntuman, mitään ohjetta sen kummemmin siihen en osaa antaa.
Kuva 6. Maskin leikkaaminen.
Kuva 7. Leikattu kuvio maskin pinnassa.
Kun ensimmäisen värin kuvio on leikattu, nestemaski revitään maalattavalta alueelta pois. Tässä kohdin tulee vastaan ”tenkkapoo”, jos maskikerros on jäänyt liian ohueksi. Erityisesti teräviä kuvioiden kärkiä ja muita ohuita kohtia pitää käsitellä hellävaroin, että korista saa irti vain sen osan maskista, jonka kuuluukin lähteä. Jos maski irtoaa vahingossa muualtakin, voi vaihtoehtoisesti muuttaa maalauskuviota tai maskata ko. alueen uudelleen. Tässä tapauksessa maalaamiseen tulee parin päivän breikki.
Joissakin ohjeissa olen nähnyt kerrottavan, että suositellaan leikattavaksi kaikki maalattavat kuviot kerralla, ennen yhdenkään värin maalaamista. Itse olen toiminut aina ”väri kerrallaan” –periaatteella, koska joissain tapauksissa maali menee leikkauslinjasta korin pintaan saakka, vaikka maskia ei siitä irrottaisikaan.
Kuva 8. Ensimmäinen värikuvio irrotettu
Sitten varsinaisen maalaamisen kimppuun. Kynäruisku kiinni letkuun, letku kompuraan ja kompuraan painetta tuollainen 3-4 bar. Käytettävä paine riippuu jonkin verran käytettävistä maaleista ja kynäruiskun suuttimesta. Tässäkin oma tuntuma kertoo parhaan lopputuloksen. Käytän maalaamisessa Parman valmistamia Faskolor –maaleja, jotka ovat vesiliukoisia. Muitakin hyviä on, mutta niistä kertokoon ne, jotka niitä käyttää.
Yleensä maalaaminen kannattaa aloittaa tummista väreistä, jotta päälle (alle) maalattavat värit ei paista läpi. Tässä tapauksessa aloitin kuitenkin hopean maalaamisella, koska halusin sille mustan taustan. Yleensä kun maalailen, teen useampaa koria yhtä aikaa, jolloin säästyy muutamilta värienvaihdoilta ja ruiskun pesulta. Itsellä ei ole autotallissa vesipistettä, joten ruiskun peseminen on aina se homman inhottavin osuus.
Kuva 9. Hopea maalattuna.
Maalaamisen aikana hiustenkuivaaja on hyvä apuväline. Maalin saa riittävän kuivaksi uudelleen maalaamista varten muutamassa minuutissa. Vapaasti kuivumalla siihen menee useita tunteja, joten prosessi nopeutuu olennaisesti. Maalaa uusi kerros vasta kun edellinen on kosketuskuiva.
Kuva 10. Maalin kuivaaminen
Kuva 11. Ensimmäinen väri maalattuna.
Kun ensimmäinen väri on kokonaisuudessaan maalattu ja maalipinta on kosketuskuiva, voidaan aloittaa repimään toisen värin maskauksia pois. Tämä siis yleensä edellyttää myös kuvion leikkaamista, ellei sitten ole tosiaan tehnyt niitä kaikkia kerralla.
Kun maskiainetta repii, voi siitä jäädä pieniä irtopaloja sinne tänne. Etenkin talvella, kun ilma on kuiva, tahtoo staattinen sähkö imeä niitä korin sisäpintaan kiinni. Itse olen poistanut maskijätteet leveällä ja pehmeällä pensselillä sutimalla.
Kuva 12. Maskijätteen poistamista pensselillä.
Kuva 13. Toinen väri lähdössä maalaukseen.
Sitten vaan samalla menetelmällä loputkin värit pintaan. Muista, että tässä ei kannata kiirehtiä, vaan hiljaa hyvä tulee. Joskus on maalaaminen syytä keskeyttää yön ajaksi, ettei pilaa hyvää maalausta hutiloimalla viimeistä väriä.
Itse maalaan kaikkien värien lopuksi yleensä aina valkoisen taustavärin. Musta on myös hyvä, ehkä joissain tapauksissa parempikin, se näet tekee auton laseista ikään kuin tummennetut, eikä sisuskalut paista niin paljoa läpi. Kannattaa muistaa myös se, että monet värit ovat vasta ”oikean värisiä”, kun niiden päälle on maalattu taustaväri. Esim. Fluoroscent –maalit muuttavat olemustaan selvästi riippuen siitä, millaista taustaa käyttää.
Kuva 14. Kori sisäpuolelta ennen taustamaalia.
Kuva 15.
Kuva 16. kaikki värit maalattuna.
Viimeiseksi hommaksi sitten jää ikkunan kohtien maskien ja suojakalvon poistaminen.
Yleensä en ikkunoihin laita mitään window-tint värejä vaan jätän ne kirkkaaksi. Ehkäpä drifterissä tms. tinttaus puoltaa paikkaansa.
Kuva 17. Valmiit, leikkaamattomat korit.
