Kisoihin tuli lähdettyä Teemun ja Bastin kanssa kolmestaan, ensin lentokoneella Kööpenhaminaan ja sieltä junalla Odenseen jossa kisat pidettiin. Alkuun oli tarkoitus vuokrata auto lentokentältä ja ajaa sillä kisapaikalle, mutta laskimme että sopivan kokoisten autojen kustannukset to-ma välillä olivat 250-300e luokkaa, joten päätimme ottaa vähän seikkailumieltä ja siirtyä kisapaikalle junalla. Edestakaisen junalipun hinta oli n. 60/hlö ja taksi juna-asemalta kisapaikalle oli n.18e. Joten junalla seikkaillessa tuli hieman säästöä. Rautatieasema Kööpenhaminassa löytyy suoraan lentokentältä, eli tavaroita ei kovin pitkälle tarvinut raahata. Hieman hämmennystä junamatkan aikana aiheutti se, kun eräällä asemalla juna lähtikin takaisin samaan suuntaan mistä oli tullutkin.
Ilmeisesti tuli vaan linjan päähän ja lähti siitä toiselle linjalle kohti Odensea.
Kisapaikalle saavuimme torstaina illalla ja ilmoittautumaan pääsimme jo silloin. Illalla vielä radan läheisyydessä viimeiset auton mekkaamiset ja akkujen kasaamiset. Yövyimme kisapaikan yhteydessä olleessa hotellissa, halvempia paikkoja olisi ilmeisesti ollut vähän matkan päässä kisapaikalta, mutta eipähän tarvinut pitkää matkaa aina tavaroita kannella, huone oli ihan jees ja aamiainenkin hyvä.
Rata oli varsin näyttävästi rakennettu.Kilpailun ilmoittautuminen maksoi 100e ja siihen sisältyi SuperStock luokassa GM 9,5 kisamoottori ja yksi setti renkaita, kisan aikana oli myös mahdollista ostaa toinen setti renkaita. Moottoria olin testannut pari päivää ennen kisoja, joten olin suhteellisen hyvin sinut välityksien ja kaasutuntuman kanssa.
Perjantaina aamulla homma lähti käyntiin neljällä treenikierroksella, ekalla parilla kierroksella pito oli olematonta ja autoon tarttuneen "turren" määrä ihan älytön. Auto tarvisti purkaa vielä finaaleissakin jokaisen erän jälkeen. Vetarit ja diffit ulos ja putsaten karvat pois ja tarkastaen laakerit. Laakereita yritin putsata repimällä suojat pois ja veitsellä nyppien pahimmat nukkapaakut pois, suurin osa laakereista tulikin tällä metodilla vielä suhteellisen herkiksi. Rata sinänsä oli todella hienon näköiseksi tehty kaikkine viheralueineen ja riittävine mollamäärineen. Myös radalla olleet kakkosneloset toimivat ihan hyvin rataesteinä kun ne eivät olleet paikoissa jonne selvästi olisi auton saanut rikottua. Rataprofiili oli varmaankin paras millä olen ajanut, riittävästi vaihtelua ja paljon kohtia jossa pystyi tekemään eroa. Radan pinnan alla meni ikävästi autoa hyppyyttäviä metallilevyuria, mutta niihinkin tottui aika nopeasti. Treenit menivät aika pitkälti radan pomppuihin ja profiilin tutustumiseen, autoa kun ei vallinneella pidolla tarvinut säätää olosuhteiden muuttuessa kokoajan.
Radan varrella pyöriskeli nyrkin kokosia karvapalloja jota järkkärit aina erien väleissä imuroivat poisPerjantaina oli vielä vuorossa ensimmäinen alkueräkierros. Erä meni ihan kohtuullisesti ja tein pari omaa virhettä ja kerran osuin kierroksella ohitettavan kanssa yhteen. eräkierroksella sijoitus 9. Oikeastaan tässä vaiheessa vasta tajusin kuinka hidas oma alkueräryhmäni todellisuudessa oli. Paperilla erä näytti hyvältä, olihan se ns. 4. nopein. Todellisuudessa erässä oli 4 kuskia jotka jäivät 3-4 kierrosta tuloksessa ja loputkin jäivät vähintään kierroksella, joten ohittelua riitti tarpeeksi. Onneksi kuulutukset olivat varsin hyvin tilanteen tasolla ja muutkin kuskit ajoivat varsin hienosti antaen hyvin tilaa. Tietenkin kaikissa kohdissa ei pystynyt antamaan tilaa ja parit kerrat joutui hitaampien perässä roikkumaan puolikin kierrosta ja rytmi tahtoi sen takia aina välillä herpaantua. Onneksi osumaa ei kierroksella ohitettavien kanssa tullut kuin ensimmäisessä alkuerässä. Treenien jälkeen ongelmana oli myös se, että yhtään alkueräryhmää ei oikeastaan ollut minne olisi voinut pyytää siirtoa. Kisassa kun oli tasan yksi alkueräryhmä jossa kaikki kuljettajat ajoivat kovaa ja se oli jo täynnä. Muissa erissä kuljettajat olivat pääsääntöisesti selkeästi hitaampia. Vertailun vuoksi nopeimmassa alkueräryhmässä ajanut TQ paikan haltija Bergfeldt joutui viimeisessä alkuerässä laskujeni mukaan ohittamaan 2 kertaa...
Alkueriin lähdettiin "one GO, two GO, three GO" tyylillä varsin selkeästi sopivilla eroillaLauantaina homma jatkui suoraan toisella alkueräkierroksella. Pitoa alkoi tulemaan sen verran, että autoja alkoi kaatuilemaan pidosta, joten muutin autoa hieman rauhallisemmin kääntyväksi ja vähensin ulosjoustoja kallistelun pienentämiseksi. Toisella alkueräkierroksella ajo kulki ihan kohtuullisesti, mutta kierroksella ohitettavan kanssa olleen väistelyn seurauksena ajoin mollaan ja lensin siitä keula edellä lankkuun jumiin, tästä tuli 4s takkiin, mutta eräkierroksella silti 7. Kolmannella eräkierroksella ajoin omasta mielestä lähes täydellisen ajon ilman isoja virheitä ja auto toimi todella hyvin, mutta silti jäin monta sekuntia kärkiporukasta. Eräkierroksella 6. Tässä vaiheessa tuli jo vähän epätoivoinen olo oman vauhdin suhteen, mutta koska alla oli jo käytännössä lähes varmasti a-finaaliin riittävät sijoitukset, päätin seuraavaan alkuerään jättää auton samaksi ja vain lisätä yritystä ajoon huomattavasti enemmän.
Neljännellä alkueräkierroksella heti erän alkupuolella huomasin, että monessa kohdassa radalla oli mahdollista puskea selkeästi kovempaa ja kaasulla pystyi pysymään paljon pidempiä aikoja. Tämä tuntui toimivan ja tulosta alkoi tulla,Vaikka yritystä oli selkeästi enemmän, auto tuntui pysyvän radalla yhtä hyvin. Lopulta yhden pienen virheen jälkeen tulos parantui edelliseen lähes täydelliseltä tuntuneeseen erään 4s! Ja tämä siis vain ajotyylin muutoksella. sijoitus eräkierroksella 2. Viimeiseen alkuerään lähdin samalla tyylillä hakemaan vielä parannusta lähtöruutuun. Viimeisellä eräkierroksella ajo kulki varsin mukavasti ja yhden virheen jälkeen sain parannettua tulosta vielä edelliseen erään verrattuna sekunnilla, ja kierrosaikaa yli kymmenyksen. Sitten loppu eräkierroksen jännitin kuuman erän tuloksia, sielä kuljettajat eivät parantaneet vauhtia ja lopulta sijoitus eräkierroksella 1. Lähtöruuduksi finaaleihin tuli 3.
Renkaat olivat yhden harjoituserän ja 5 alkuerän jälkeen arviolta yhtä hyvässä kunnossa kuin suomessa parin erän jälkeen, joten päätin finaaleihin lähteä samalla setillä jolla olin ajanut alkuerät.
A-finaaleita ennen ollutta fiilistelyäA-finaaleita ennen oli kunnon fiilistelyt kun sali pimennettiin ja spottivalot alkoivat pyörimään ja musiikki soi, jokainen kuljettaja esiteltiin vuorollaan korokkeella. Paikalla olleet viimeisen päälle hyvät katsomot täyttyivät yllättävän täyteen finaaleiden ajaksi. Tämän jälkeen sitten autot radalle, kierros-kaksi shakedownia ja autot ruudukkoon. Finaalit löytyvät videoina, joten niitä en nyt kovin tarkasti viitsi alkaa tässä selostelemaan. Ekassa finaalissa paalumies Bergfeldt karkasi heti alussa ja jäin taistelemaan kakkospaikasta, lopulta 3. Toisessa finaalissa Paalumies jäi heti ekassa mutkassa pyörimään (oli sähköissä ongelmaa ja moottori pätki) ja laskentaviivalla pääsin kakkosen lähteneestäkin ohi kruisailin voittoon. Kolmanteen finaaliin lähdettiin siten, että vielä neljällä kuljettajalla oli mahdollisuudet voittoon. Paalumies pääsi taas heti lähdöstä karkuun ja vaikka pääsin alkuvaiheissa ohi kakkosena olleesta Langista, oli etumatkaa päässyt tulemaan jo liikaa ja vaikka välillä sainkin saavutettua hieman, sai voittonsa tasaisen varmalla ajolla ansainnut Bergfeldt kruisailla ykkösenä maaliin. Lopulta omana sijoituksena siis 2. joka ylitti reippaasti omat haaveet sijoituksesta. Täytyy siis todeta, että Suomen ProStock sarja on kansainvälisesti vertaillen erittäin kovatasoinen.
Kisoista jäi erittäin positiivinen vaikutelma. Järjestelyt rullasivat hyvin, treenien ainaka aikataulu oli välillä puolisen tuntia myöhässä, mutta eipä sekään oikeastaan haitannut. Ajotapa ainakin omissa erissäni oli varsin esimerkillinen, tilaa tuntu tulevan paremmin kuin suomessa ja muutenkin kaikki kuljettajat olivat todella hyvällä hengellä liikkellä ja varsin mukavaa ja rentoa sakkia. Mitään äänestystä tai muutakaan älämölyä ei kuulunut ja kilpailutilanteet kuitattiin kilpailutilanteina eikä minään &"&¤/#¤/#(/%&!!!! Katsastus toimi myös hienosti, varsin hyvät mittalaitteet ja katsastuskortti tyylinen toiminta, eli kortti auton päälle kun jättää katsastukseen ja katsastuksen jälkeen korttiin ilmaantuu huomautuksia jos on jotain huomautettavaa.
Molemmilla puolin rataa oli seinällä tulosnäytöt jotka näyttivät reaaliaikaisia sijoituksiaKilpailupaikka oli loistava, iso urheiluhalli jonne oli varattu riittävästi mekkaustilaa, ja vielä toiselle puolelle salia oli jätetty tilaa pienoismallinäyttelylle ja paikallisille RC-jälleenmyyjille. Myös hodareita ja muuta välipalaa sai buffetista ihan ok hintaan. Buffetissa kävivät myös eurot ja pankkikortti, tosin eurohinnaston vaihtokurssi vaihteli aika mielenkiintoisesti... Kilpailupaikalta ja hotellilta oli Burger King noin vartin kävelymatkan päässä, joten ilman autoakin tuli toimeen vaikka kyytiä emme yhtenä iltana ruokapaikkaan saaneetkaan.
Vaikka ratamatto olikin varsin surkeaa, oli se kuitenkin koko kilpailuun nähden loppupeleissä pieni ongelma. Täytyy kyllä näin ensikertalaisena suositella reissua kaikille! Pääsee näkemään kaikki huippukuskit ajamassa kilpaa ja muutenkin koko kilpailupaikan tunnelma on vaan niin hieno.
Kiitokset vielä koko Suomen tiimille ja varsinkin Racing Factoryn Tamiya tiimille. Auto toimi erittäin hyvin ja kaikilta sain varsin hyvää kommenttia autosta, oli kuulemma parhaiten toimivan näköinen auto radalla. SuperStockin paras kierrosaika jäi allekirjoittaneelle 0.1s erolla seuraavaksi nopeimpaan, kierrosajat kuitenkin olivat pääsääntöisesti kärkiporukan kesken vain parin sadasosan luokkaa... Ja varsin hyviltä tuntuneita Boomerangin akkujakaan ei tarvinut hyvään vauhtiin ladata kuin ihan normaaleilla ampeereilla. Kiitokset vielä Racing Factorylle treenikoneen etsimisestä ja nopeista tuotteista!
Tamiya/Racing Factory tiimiEnsivuonna on kyllä pakko lähteä uudestaan matkaan ja toivottavasti mukaan lähtee myös uutta porukkaa!
Henry
Näytä kirjoitukset
