saattaa tehä kipeetä tollanen kutteri ruuvi jos renkaasta ampasee nassuun

Kold Kutterit pysyy kyllä, jos asennusalusta on oikea. Hostilen Nightmare MX:sistä ei mulla koskaan ole lennellyt niitä irti. Ei edes sen jälkeen, kun olen ottanut vanhat pois ja laittanut samoihin reikiin uudet. Enkä ole edes laittanut liimaa, ikänä ei ole irronnu. Mutta en tosin ole ajanut mitään 120km/h, kuten jotkut saattaa tehdä "mörkökoneilla" ja harvoilla välityksillä ...

Voihan se sormissa tuntuakin napakalta, mutta ei se vielä todista mitään. Se ratkaisee, miten eri osat vastaavat toisiinsa, kuten kirjoitin. Ja kun pinjoni/kello -asetelmassa on se pieni päittäisvälys, kertoo se siitä, että systeemi on edellä kuvaamassani "hontelossa" tilassa, vaikka se kiristettynä vaikuttaisikin sormissa napakalta.

Selvähän se: missä tahansa murrosnivelessä murtokulma vaikuttaa tehonsiirtokykyyn = nivelen kestoon. Olikohan se jotain, että 45ast. kulmalla (jos nivel antaa mahdollisuuden niin suureen kulmaan) kesto ei ole kuin 20% tai alle.

Ja korkeat hypyt rasittaa vomansiirtoa erityisesti, koska tulee tilanteita, että renkaan ja maaston kohdatessa niiden nopeudet eivät täsmää, jolloin rengas iskee maata tai päinvastoin. Aivan kuten lentokoneen laskeutuessa savu vain pöllyää . Lentokoneen renkaassa ei ole voimansiirto rasittumassa, riittää, kun kumi kestää. Mutta autossa voimansiirto ottaa vastaan iskun, jolloin hetkellinen kuormituspiikki voi nousta "pilviin". Silloin saattaa katketa mikä tahansa tappi. Oman bajaharrastukseni alussa kurvailin vain tasaisella pellolla, enkä saanut "vanhan liiton" orkkisvetareitakaan menemään miksikään. Mutta heti kun menin montulle hyppimään, eivät Hpi:n omat "HD":tkään kestäneet, vaan tapit paukkui.

Rupeekohan se käynnistimen palikka sit kulumaan, tosin sehän ei joudu sellaselle rasitukselle kuin tuo vauhtipyörä..

Suapi se vaikka kuluakin, olkoon se se kuluva osa. Sen kun voi helposti ja halvalla vaihtaa, verrattuna vauhtipyörään.

Tarkennan vähän omaa kommenttiani. Eli tarkoitin, että nuorten ja kokemattomien voi olla vaikea hyötyä siitä, että joku myy tavaraa edullisesti foorumilla. Koska kokeneemmat ehtii ensin. Joten se, että jos foorumilta saa tavaraa edullisesti, ei niinkään "sada" nousevan rc-polven "laariin", vaan kokeneimmat hyötyvät siitä eniten = nappaavat ne kamat itselleen.

Mitä taas tulee siihen, että kuka rahoittaa kenenkin harrastusta, niin minä itse en mahda olla myyjänä sieltä halvimmasta päästä, mutta se perustuu siihen, että minä teen työtä ostajan hyväksi ja katson sopivaksi saada siitä pienen kulukorvauksen. Tähän tomintaan kuluu paljon aikaa ja se on kaikki pois esimerkiksi omilla autoillani ajamisesta. Osaksi harrastustani on niin ollen muodostunut tavaroiden järjestäminen muillekin (pääasiassa Bajan aftermarket-osat jenkkilästä). Pitäköön sitä "rahastuksena" kuka haluaa, mutta useimmat taitavat kuitenkin mieltää sen palveluksi.

"D" - päivä 3.8.2013 - Tulokset

Viikko sitten lauantaina pidetyt radan reunaletkujen täyttötalkoot olivat menestys  . Seuraavassa oma katsaukseni aiheesta.

Sää suosi ja fiilis oli hyvä. Iltapäivällä, kun aurinko kiersi porottamaan suoraan tapahtumapaikalle, oli lämmintä tosin vähän liikaakin. Mutta olipahan letkut notkeampia ja hiekka solahti vanhempiin ja jäykempiinkin letkuihin  kivuttomasti.

Talkoopäivä venyi ihan täyden työpäivän mittaiseksi, n. klo 10-18.30, ja sinä aikana saatiin kaikki loppu olemassaoleva hiekka käytetyksi, mikä oli tavoitteeni. Sanoin aamulla porukalle, että ei sitten mihinkään ennenkuin kaikki hiekka on taputeltu letkuihin, mutta iltapäivällä heräsi epäilyksiä, että olinko ollut tosissani  . Vähän siinä sitten kyllä joutui pinnistämään, mutta letkuihin se kaikki meni  ja siihen kohtaan kuin hiekka loppui, niin viimeinen letku poikki ja tulppa perään.

Kuten tuossa edellisessä viestissä Tane mainitsi, päivän tulos oli todellakin karvan päälle 200m valmista reunaletkua (36x6m). Se on tuotantoennätys yhdelle päivälle  . Päivän päätteeksi letkut vielä varastoitiin kotipaikkani vanhaan navettaan. Ei näy enää Herttaa eikä Helunaa, mutta letkut pötköttävät kauniisti parressa odottamassa tulevaisuuden ratoja Heinjoella.

Hirvisoppaa kului lounaalla iso kattilallinen. Vieraitten hyvä ruokahalu onkin paras kiitos kokille . Juurekset siihen hankin omasta maasta itse, hirven on ampunut setämies, keiton pyöräytti äitimuori.

Työtapaturmia sattui yksi, valmiin letkun paino yllätti Tanen. Kaksi laastaria, sitten homma taas jatkui.

Bensabajaakin kokeiltiin hiekkamontulla. Hyvin ruopi ja rokkasi, sen jälkeen kun sai kurkkunsa selvitetyksi  .

Kiitokset omasta puolestani kaikille mukanaolleille! Reipas ja ahkera mieli oli porukalla, ja huumorikin kukki. Oli hauska päivä kanssanne  ! Mukana oli siis seuraavat henkilöt:

Asmo Jakorinne
Jukka Ovaskainen
Tauno Meriläinen
Tero Ahonen
Eetu Ahonen  *Eetulle erityismaininta, nuoresta iästään riippumatta painoi hommia siinä missä aikuiset miehetkin  ! *

Tällä kertaa 3.8. sekä aikaisemmilla kerroilla mukana olleet henkilöt ovat kuopiolaisen rc-harrastuksen edistämisen lisäksi tehneet osaltaan leppävirtalaista kulttuurihistoriaa. Talomme 150-vuotiseen historiaan kuuluu monenlaista menoa. Alunperin talo on ollut valtion sotilasvirkatalo (Pieksämäen jalkaväkirykmentin vääpelin virkatalo). Täältä on lähdetty mm. sotaan Sandelsin joukkoihin ja pidetty sotavankileiriä kansalaissodan aikoihin. 1925 tila on siirtynyt yksityiseen omistukseen. Ja nyt 2000-luvulla on sitten täytelty rc-radan reunaletkuja  . Olisikohan muinaiset vääpelit uskoneet, jos joku olisi heille sellaista väittänyt tapahtuvan hamassa tulevaisuudessa  !

"Tehdas" on nyt purettu ja  tehdasalue jää tulevina vuosina talon laajentuvan asuinkäytön alle. Jos tulevaisuudessa on vielä reunaletkun valmistustarpeita, niin voin edelleen järjestää toimintaa, mutta tehdas on silloin väsättävä uusiksi uuteen paikkaan. Mutta onnistuu kyllä tarvittaessa. Letkukeloja jäi vielä runsaasti varastoon, joten materiaalia kyllä riittää.

Kuulostaa ihan siltä, kuin kaasutin ois löystynyt pulteistaan, eli ilmavuoto todellakin.

Mäkin mietin aikoinani ihan tota samaa edellä kuvattua männäntapin laakeriasiaa. Ihan samat oli vauriot. Siinä yhteydessä vertailin CY ja Zenoah -laakereita. Mitään silmin havaittavaa laatueroa ei ole. Jos on eroa, niin sitten se on metallurgiassa tahi toleransseissa. Vaurion yhteydessä päädyin päätelmään, että liika lämpö oli viimeinen niitti laakerille: ilmanotto oli tukkeutunut ja moottori käynyt aika kuumana, mutta oli sisältä kyllä hyvässä öljyssä. Lisäksi mietin, että mahtaako se rasittaa laakereita erityisesti, jos mäntä alkaa ahdistamaan ja on siinä ja siinä, että leipooko kiinni? Oman tapaukseni jälkeen olen kiinnittänyt enemmän huomiota moottorin jäähdytysilmansaantiin, eikä ole sitten ollut ongelmia CY-laakereillakaan.

Näin siis käytännössä, sepä hyvä  . Mutta tuollaista ohjetta ei saa viralliselta taholta, vaan asia on virallisesti juuri niin kuin Tane tuossa edellä asian esitti.

Saisikohan tämän käytännönläheisemmän menettelyn millään Kua:n byrokratiassa läpi virallisella tasolla? Siis sen, että voi käydä radalla milloin vaan, kunhan huomioi ison radan käytön. Mua vähän stressaa, kun tää asia on vähän niin ja näin  .

Esittelenpä tätä viritystä täälläkin:

Kahta puolta kuulalaakeroitu WT-813 -kaasutin, money can´t buy    ! Kaupoissa olen nähnyt vain säätöruuvien puolelta laakeroituja 813:sia, mutta mitä se hyödyttää, kun ko. kaasuttimen akseli rispaantuu pahiten juuri siitä kiihdytyspumpun kohdalta, jossa ei rungossa ole ainetta tukemassa akselia. Tässä olen kiihdytyspumpun puolelle väsännyt "ulkoisen laakeripesän", joka liimattu epoksilla kiinni. Laakereita suojaa lisänä 0.3mm messinkilevyt. Kaasulinkin puolella normaalisti oleva e-klipsi on poikessa ja sen toimintaa korvaa akselin päälle laitettu holkki, joka tukee linkin vipuläpyskään. Kiihdytyspumpun asennusreikä on tiivistetty tiivistelevystä reikämeistillä lyödyillä paloilla.

Deal Of The Day 20.7.2013 !

Ei toteudu, osanottajapula. Kokeillaan myöhemmin uudelleen.

-Aki

Tuossa aikaisemmin oli Lerpulta kuva autosta hiekkamontulla, ja kyselin missä se monttu on. Tässä syy kyselyyn: lähialueen (Leppävirta) montut on aika karkeita. Kuvan vaurio syntyi Heinjoen motocross-radalla. Taisi parin nyrkin kokoinen kivi tintata tuohon alakatteeseen. Mutta ei mitään, puhaltimen koppa säilyi ilman vaurioita ja katteen sai kuntoon varttitunnin vasaroinnilla.

Eksoottinen peli  !

Kivan näköinen hiekkamonttu! Missä se on?

Mulla on siellä muovi lerpukat suojaamassa. . .  pitää tutkia hutkia mikä sen voisi rikkoa,pääseekö jostain syystä ottamaan iskarin alapäähän kiinni tai jtn.Ei kyllä pitäis.

Minkähänlaiset lerpukat? Ei näy kuvassa. Sillä on vähän väliä, että millaiset ne on. Pahimmassa tapauksessa "lerpukka" saattaa toimia "pesäpalloräpylänä", joka ottaa koppeja  kivistä, joita pyörii vanteitten sisällä tai muuten vaan lentelee epämääräisistä suunnista.

Oletko ajanut 16mm murskeella...ihan siltä näytti toi sun vetarin kumi  . Sellainen murske on pahinta: teräväreunaisia kiviä, jotka juuri mahtuu kiilautumaan vetarin ja tukivarren väliin -> silppua tulee.

Ihmeteltiin tuossa, että kenen idea on ollut laskea tullin alarajaa. En tiedä kenen idea, mutta seuraavat syyt vaikuttavat varmasti:

-verotulojen kerääminen valtiolle
-valtion vaihtotasen rukkaaminen parempaan suuntaan
-suomalaisten yritysten toimintaedellytysten parantaminen
-ruuhkan helpottaminen tullissa

Ei siis välttämättä ilahduta kansainvälisesti ostelevaa rc-kansaa, mutta täällä Suomessa nyt sattuu asumaan muitakin.

Tutustu myös tähän:

http://rc10.fi/index.php?topic=6945.60

=mun konversio Traxxaxsen 32dpi -spurrille. Yksi tuollainen alumiiniadapteri ylimääräisenä