Reissuraporttia Tanskasta.
DHI-CUP on hyvin paikkansa vakiinnuttanut kisa ja Viljamin ansiosta päätin yrittää saada ilmoittautumisen sisään. Kisavalmistelut alkoivat siis jo syyskuussa, ensimmäinen varauskierros meni varasijalle ja sieltä peruutusten myötä avautui paikka viritouringiin. Vielä myöhemmin myös 4wd krossista vapautui paikka ja Karri lupautui auttamaan mahdollisten nostovuorohaasteiden kanssa joten nimi sisään myös toiselle radalle.
Samppa toimi matkanjärjestäjänä erinomaisella kv-kisakokemuksella eikä hommat olisi voinut käytännön asioiden kannalta kovinkaan paljon helpommin voida onnistua. Paikalle lennettiin jo torstaina aamusta Kööpenhaminaan, siitä vuokra-autolla pienemmän sillan (280DKK/suunta) yli ja suoraan
http://rckongen.dk/ sisäradalle hakemaan tuntumaa paikalliseen ilmastoon. Kyseinen kauppa on iso Team Associated myyjä ja siellä suomipoika oli leuka levällään kun kamaa oli paljon heti hyllyssä.
RC Kongenin yhteydessä on todella pienikokoinen EOS matolla päällystetty krossirata, paikalla oli myös muita kisoihin osallistuvia kuskeja ajamassa treeniä. Oma kisaviikonloppu sai uuden käänteen jo ensimmäisellä akulla kun vastari luovutti hypyn jälkeen toiminnan ja auto meni reipasta vauhtia päin seinää. Äkkiseltään "no eihän tässä käynyt kuinkaan, laitan varavastarin kiinni" toteamus muuttui kun tajusin että etukardaani oli toiminut iskunvaimentimena ja vääntyi koomisen jyrkälle mutkalle. Samppa ja Karri teki jälleen kaikkensa mun jeesaamiseksi ja auto saatiin kuin saatiin vielä ajokuntoon.
Illalla suunnattiin hotellin kautta kisapaikalle - ilmoittautuminen sujui ilman mitään ruuhkaa tai jonotusta ja varikolla kaikille oli varattu paikat jo valmiiksi. Myös ilmoittautumisen yhteydessä maksetut touring renkaat oli valmiiksi merkattu, eli tiedossa piti olla helppo ja rento ilta valmistautua kisoihin. Siihen tuli kuitenkin pieni käänne kun paikalle saapunut
https://www.xray-shop.dk/en/ kauppias teki ohittamattoman tarjouksen uudesta nelivedosta, tai oikeammin jälleen Karri ja Samppa oli heti valmiina auttamaan uuden auton kasauksessa. Iltapuhteina rakennettiin yhteistuumin uusi alusta mihin siirtyi vanhan auton sähköt.
Kisa jakautui melko selkeästi siten, että perjantaina ajetaan treenit, lauantaina aika-ajot ja sunnuntaina finaalit. Oma tekeminen oli melkoista hakemista, kalustossa oli paljon omista virheistä johtuvia harmeja ja ongelmia. Touring rata oli heti alusta lähtien kovapitoinen ja siten erittäin helppo ajaa Awesomatixilla, mikä ei minun käsissä juuri ikinä kaadu pidosta. Krossipuoli oli sen sijaan vaikea, uudet minipinnit saattoi välillä lipsua erittäin yllättäen ja silti rengaskulutus oli aivan järkyttävää.
Lauantaina aika-ajot lähti liikkeelle uusilla sähköillä molemmissa autoissa koska touring auton nopari lopetti toiminnan perjantain päätteeksi pääsuoralla, jälleen oma syy huonojen tinausten vuoksi. Touringiin vaihtui erimerkkinen nopari ja moottori, krossiin 6.5T koneen tilalle 5.5T kone. Molempia piti lähteä ajamaan ilman mitään kokemusta ja vaikeaa oli, käytännössä aika-ajot meni treenatessa ja noparien asetuksia muuttaessa. Tuloksena molemmissa luokissa f-finaaliin.
Sunnuntain finaalit ajettiin siten, että alemmat finaalit ajettiin samalla lähtösummerilla molemmilla radoilla, sen ansioista kun olin päätynyt samaan finaaliin kummallakin radalla meni kaksi finaalia täydellisen päällekkäin. Päätin ajaa ensin kaksi touringia jättäen ensimmäisen 4wd lähdön ajamatta ja lopuksi sitten kaksi 4wd lähtöä.
Touring meni ok, ekalla kierroksella sain vältettyä ekan kierroksen kolarit ja ajoin turvallisesti Islantilaisen Emil Vidissonin takana kolmanneksi 5. ruudusta. Toisessa finaalissa jälleen ensimmäisellä kierroksella kolarisuma mitä lähdin riskillä yrittämään läpi siinä onnistumatta. Tuomarointi oli tasoa "take it easy" kun joku vetää kylkeen/perään, eli oma onni oli itse tehtävä radalla. Sain kuitenkin kirittyä letkan hänniltä takaisin omalle paikalle ohittaen Erika Hellquistin viimeisellä kierroksella. Kyseessä on A-finalisti Markus Hellquistin sisko ja yksi todella harvoista naisista kuka ajaa viritouringia.
Sitten vaihto krossiradalle, ensimmäinen veto meni täydelliseksi sähläämiseksi ja omia virheitä ei vielä matalamman finaalin nostajien loivat liikkeet ainakaan parantanut, jälleen oma onni oli itse tehtävä radalla. Tästä sisuuntuneena viikonlopun viimeiseen finaaliin ajatuksella, että kertaakaan en kaada tai tee virhettä. Resepti toimi ja tuloksena 2. sija. Kokonaistuloksissa touringissa 52/63 ja 4wd:ssä 58/73.
Isot kiitokset Sampalle, Karrille, Viljamille ja Silpalle kisaseurasta ja kaikesta avusta varikolla. Oli todella hienoa päästä seuraamaan miten Samppa pystyi haastamaan Marc Reinhardia krossiradalla ja tietenkin Viljamin murskavoitto hallitsevasta maailmanmestarista Völkeristä touringradalla.
Kiitos myös EuroRC / Niko
Terveisin,
Aapo Koro
Näytä kirjoitukset
